HarrasteautoiluaKäyttiksen ja harrasteauton raja on häilyvä, riippuen siitä tarkastellaanko asiaa auton valintaperusteiden, sen pääasiallisen käyttötarkoituksen vai sen vaatiman työmäärän kautta. Varsinkin kakkos- tai kolmosauton valintaperuste on ollut täysin eri, kuin ykköskäyttiksen. Puhtaasti harraste- tai kesäautoksi hankittuja ovat olleet Jalta ZAZ 965 AE, Trabant P60 sekä Fiat 850, joista alla jokunen sana. Jalta ZAZ 965 AE, 1965 Suomen tuontimalleissa oli ilmeisesti pariakin moottorityyppiä, mutta omassa yksilössäni oli tehtaan omaa suunnittelua ollut V4. Jaltassa käytettiin myös mm. 750 cm3 boxeria ja Rellun 4-sylinteristä rivimoottoria. Hain auton Forssasta ja möin Ouluun, mutta sen vaiheista 1990-luvun jälkeen ei ole tietoa. Trabant P60, 1964 Trabi oli joutunut ammattikoulun harjoitusvastukseksi heti ensimmäisen omistajan jälkeen ja päätynyt sieltä hajottamolle. Minua edeltävä omistaja oli pelastanut auton ja käyttöentisöinyt sen. Autoon oli vaihtunut myös pirteä vihreä-valkoinen kaksivärimaalaus, joita näki vain vanhemmissa P50 malleissa. Myyjän mukaan auto olisi kuitenkin ollut noilla kaarevilla listoilla alkujaankin, joten joku P50 ja P60 mallien risteytys tämä oli ilmeisesti tehtaalta lähtiessäänkin ollut. Vanhan ja uuden tuotannon yhdistely ei Itä-Saksan tapauksessa kuulosta mitenkään uskomattomalta, joten tieto lienee oikea. Tätä tukee myös se että isompikorisen P601 mallin tuotanto aloitettiin 1963, jolloin P60 mallia ei valmistettu yhtään. Kysyntään ei kuitenkaan pystytty vastaamaan heti uudella mallilla, josta syystä P60 mallia valmistettiin uuden P601 mallin rinnalla 1964 ja 1965. Mittarissa oli ostettaessa 81 700 km ja tuossa oli luultavasti kaikki ajot. Autoon tuli päivitettyä ensimmäiseksi sähköjärjestelmä nykyaikaiseksi, eli 6 voltista 12 volttiin, jonka jälkeen auto oli paljon varmatoimisempi ajella. Autoon tuli tehtyä muutakin pientä remonttia, mm. verhoilu ja pakoputki ehdittiin uusia parin vuoden aikana. Ostin auton 2002 ja se palautui muutamaa vuotta myöhemmin takaisin sen hajottamolta pelastaneelle henkilölle. Vaikka ajo-ominaisuudet olivat mitä olivat ja auto lähti liikennevaloista kuin purkka tukasta, eikä huippunopeuttakaan saanut kerättyä kovassa myötätuulessa kuin nippa nappa sen 100 km/h, niin auton hävittäminen kyllä jälkikäteen harmitti. Hienompaa vappuautoa on hankala ajatella. Ja mikäli joku luulee, että kaksitahti savuttaa aina pahasti, niin täytyy korjata tuo olettamus. Kunnon öljyillä Trabi savutti huomattavasti vähemmän kuin aikoinaan omistamani nelitahtikoneella varustettu Nissan Cherry (ei toki pakasta vedetty enää sekään). Fiat 850, 1975 Trabantin jälkeen harraste- ja kesäautoksi tuli hieman tavallisempi auto, vaikkakin Fiat 850 alkoi jo käydä harvinaiseksi liikenteessä. Tämä yksilö oli Fiat 850 SLE, eli valmistusmaa oli Espanja ja sikäläinen mallimerkintä Seat 850 D. Auto meni Etelä-Suomeen vaihtokaupoilla ja näytti vaihtaneen omistajaa melko tiuhaan minun jälkeeni. Koriltaan auto oli hyvässä kunnossa, hieman pintaruostetta joissain paikoin ja vasta vaihdettu etusuoja piti maalata oikeaan väriin. Lisäksi autoon tuli vaihdettua Ritmo Abarthin ratti, sportin mittaristo, oikeanlaiset etuvilkut ja etuvalojen kromit sekä ehjät takavalot. Noiden jälkeen riitti jarrujen kunnostus ja konttorilta sai hakea tuoreen leiman. Muut autotAlla oleva lista ei välttämättä ole aivan täydellinen, sillä autot ovat vaihtuneet varsin tiheään ja niitä on ollut välillä useitakin kerralla. Osa on hankittu täysin fiilispohjalta ja osa on taas ollut puhtaita työjuhtia.
|
Copyright Marko Kelhä
Oikeudellinen huomautus