Katuvalokuvaus | Valokuvausblogi



Sivustokartta

Mitä on katuvalokuvaus?


Dokumentaarisessa katuvalokuvauksessa / katukuvauksessa, on kyse aikamme ja ympäristömme tallentamisesta tuleville sukupolville. Katuvalokuvaaja tallentaa arkisen elämämme hetkiä, joita ei muuten tulisi tallennettua.

Taksinkuljettajia Kalevankadulla
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Simo Rista, 1960-1970 lukujen vaihde
Taksinkuljettajia Kalevankadulla.

Kertooko kuva totuuden?


Dokumentaarinen valokuvaus sisältää olettamuksen, että kuva on totta. Uutisvalokuvan tulee olla objektiivinen, eikä siitä saa esimerkiksi rajata pois mitään oleellista. Katukuvauksessa näkyy kuitenkin yleensä se, mihin valokuvaajaa on huomionsa kiinnittänyt, joten siksi katukuvan voi ajatella olevan hieman subjektiivisempi tai vähintäänkin valikoivampi näkemys hetkestä.

Torimyyjiä ja asiakas myyntikojulla
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Tapio Tukiainen, 1960-luku
Torimyyjiä ja asiakas myyntikojulla.

Valokuvan katsoja ei näe mitä kuvan ulkopuolella tapahtuu, eikä tiedä mitä tapahtui hetkeä aiemmin tai hetkeä myöhemmin, valokuva on pysäytetty hetki. Eikä ole tavatonta, että kuvaaja on nähnyt tilanteessa jotain muuta mitä kuvan katsoja näkee.

Nainen käsittelee dynamiittia työmaalla
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto, noin 1942
Nainen käsittelee dynamiittia työmaalla.

Väreissä vai ilman?


Katuvalokuvauksesta puhuttaessa, monelle tulee ensimmäisenä mieleen voimakaskontrastiset mustavalkokuvat. Osa saattaa pitää mustavalkokuvaamista jopa ainoana oikeana katukuvauksen muotona. Elämme kuitenkin värillisessä maailmassa ja tekniikka sallii värien taltioinnin, joten mustavalkovalokuvaus pitäisi nähdä enemmänkin taide- tai tyylisuuntana.

Nainen ja lapsi nojailevat Morris Minor -henkilöauton takaluukkuun
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Risto Reinikainen, 1952-1953
Nainen ja lapsi nojailevat Morris Minor -henkilöauton takaluukkuun.

Yleensä katukuvasta tulee käydä ilmi ihmisen läsnäolo, mutta aina sen ei tarvitse olla ihmisen itsessään, vaan aikaa ja ympäristöä voi kuvata myös rakennuksen tai vaikka kadulla olevan roskan tai esineen kautta. Kännykkä ja sähköpotkulauta lienevät tyypillisimmät esineet tämän päivän kuvissa, kun niitä vuosien päästä katsotaan.

Polkupyöräilijä ruuhkaliikenteen seassa Kaisaniemenkadulla
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Eeva Risto, 1970
Polkupyöräilijä ruuhkaliikenteen seassa Kaisaniemenkadulla.

Missä katuvalokuvausta harjoitetaan?


Katuvalokuvausta harjoitetaan julkisilla paikoilla, kuten kaduilla, puistoissa, kauppakeskuksissa, rannalla, julkisissa liikkumavälineissä tai jonkin tapahtuman yhteydessä. Katuvalokuvauksessa pyritään autenttiseen hetkeen, mutta valokuvaa ei voi pitää epäonnistuneena, vaikka valokuvassa esiintyvä henkilö huomaisikin valokuvan ottamisen.

Auringonottajia Pihlajasaaren hiekkarannalla
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Volker von Bonin, 1966
Auringonottajia Pihlajasaaren hiekkarannalla.

Valokuva voi olla myös katsekontaktin syntyhetkeltä tai spontaani reagointi kuvaamiseen. Kyseessä ei ole kuitenkaan suunniteltu potretti, vaikka katsekontakti luokin kieltämättä syvemmän yhteyden kuvan kohteeseen. Autenttisuuteen tuo ei silti vaikuta, sillä varsin monihan kokee spontaanin valokuvan enemmän itsensä näköiseksi, kuin teknisesti paremman studiopönötyksen.

Naiset ottamassa aurinkoa kalliolla meren rannalla
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Volker von Bonin, 1952
Naiset ottamassa aurinkoa kalliolla meren rannalla.

Kuka katuvalokuvausta harrastaa?


Suurin osa harrastaa katuvalokuvausta tietämättään, sillä turistimatkoilla valokuvaaminen on yleensä juuri matkakohteen kuvaamista, taltioidaan muistoja ajasta ja paikasta. Osa välttää ihmisten joutumista kuviin, osa haluaa kuviin elämää. Molemmissa tapauksissa voidaan puhua katuvalokuvauksesta tai dokumentaarisesta valokuvauksesta.

Jalankulkijoita odottamassa suojatien ylitystä Mannerheimintiellä, Lasipalatsin kulmalla
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Pekka Punkari, 1977
Jalankulkijoita odottamassa suojatien ylitystä Mannerheimintiellä, Lasipalatsin kulmalla.

Mitä laki sanoo?


Elämme maassa, jossa sananvapaus ja ilmaisunvapaus ovat perusoikeuksia. Käytännössä edellä mainittu tarkoittaa, että jokainen saa tallentaa ja julkaista ympäristöään esim. sanoin, maalauksin tai valokuvin. Valokuvaaminen on pääsääntöisesti sallittua paikoissa, joihin on vapaa pääsy, eli julkisilla paikoilla. Lainsäädännössä on silti joitain poikkeuksia, niin kuvauspaikkojen kuin senkin suhteen, mitä voi ilman seuraamuksia julkaista. Oikeus kuvan ottamiseen ja sen julkaisuun arvioidaan siis aina erikseen.

Jalankulkijoita Pohjoisesplanadin ja Mikonkadun risteyksessä
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Ritva Katajisto, 1971
Jalankulkijoita Pohjoisesplanadin ja Mikonkadun risteyksessä.

Joillakin ihmisistä on harhaluulo, että ihminen omistaa kuvan itsestään, mutta valokuvan, kirjan tai maalauksen tekijänoikeudet ovat aina sen luojalla. Ulkomailla kuvatessa on kuitenkin syytä tutustua paikalliseen lainsäädäntöön, sillä kaikkialla perusoikeudet eivät ole samat.

Naisia lastenvaunuineen Pohjoisesplanadilla
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Ritva Katajisto, 1971
Naisia lastenvaunuineen Pohjoisesplanadilla.

Eettisyys


Katuvalokuvausta ei voi harrastaa siten, että pyytäisi etukäteen luvan kuvan ottamiseen. Aina voi kuitenkin harkita mitä kaikkea julkaisee ja mikä jää vain omaan arkistoon. Jos valokuvauksen kohde ei näytä ilahtuvan valokuvaamisen kohteeksi joutumisesta, niin valokuvaa ei ole mikään pakko julkaista ainakaan omana elinaikanaan. Mikäli sen perilliset julkaisevat, niin tuskin kuvattavakaan on enää siinä kohtaa kiinnostumassa kuvasta.

Naisia istukelemassa autokaupan edustalla
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Matti Honkavaara, 1971
Naisia istukelemassa autokaupan edustalla.

Kuten yllä olevista kuvista voi todeta, niin varsin arkisteltakin näyttävä kuva voi olla vuosien päästä toisella tavalla kertova ja mielenkiintoinen.

Helsingin kaupunginmuseon kuvat on julkaistu CC BY 4.0 -lisenssillä. Kuvien sisältö ei liity suoranaisesti tekstiin, vain aihe, eli katukuvauksen eri muodot.


Copyright Marko Kelhä



Sivustokartta

Oikeudellinen huomautus