Kelha.net | Harrasteautot


Harrasteautot


Käyttiksen ja harrasteauton raja on toisinaan häilyvä, riippuen siitä tarkastellaanko asiaa auton valintaperusteiden, sen pääasiallisen käyttötarkoituksen vai sen vaatiman työmäärän kautta. Varsinkin "kakkos" tai "kolmos" -auton valintaperuste on ollut täysin eri, kuin ensimmäisen.

Osa ensimmäisistä autoistani seisoivat enemmän kuin olivat ajossa, mutta jos enempi ajossa olleita tarkastelee ikäjärjestyksessä, niin listalle mahtuu niin fiiliksen perusteella hankittuja kuin pelkkiä työjuhtiakin:

Sunbeam Avenger "kostaja", Toyota Corolla (KE35) HT coupe, Toyota Corolla 3d farkku, Opel Ascona B, Toyota Carina (TA40), Opel Ascona C, Skoda 130 Rapid coupe, Ford Orion Mk II, Seat Cordoba, Volkswagen Caravelle, Mercedes-Benz C230K, Citroen Berlingo, Ford Ka, Mitsubishi Outlander, Mercedes-Benz C180, Ford Fiesta Sport Silver Mk VII, Volvo C30, Ford Focus Mk III, Lexus IS 300h Mk III, Ford Focus Mk IV ja Lexus GS 300h Mk IV.

Autot ovat vaihtuneet varsin tiheään, mutta mittariin ehti joidenkin yksilöiden kohdalla kertyä pitkälle toistasataatuhatta kilometriä. Listalta puuttuu myös ne käyttikset, jotka olivat jonkun toisen nimissä, vaikka saatoin niillä itsekin paljon ajella.

Puhtaasti harraste- tai kesäautoksi hankittuja ovat olleet Jalta ZAZ 965 AE, Trabant P60 sekä Fiat 850, joista alla jokunen sana.

Jalta ZAZ 965 AE, 1965




Jaltan korin suunnittelun lähtökohtana on luultavasti ollut aikanaan edistyksellinen Fiat 600, josta kuitenkin on poikettu takaosan osalta, jotta autoon saataisiin helposti erilaisia moottoreita. Tekniikassa oli lainaa mm. kuplavolkkarista, mutta moottori on ollut milloin mikäkin.

Suomen tuontimalleissa oli ilmeisesti pariakin moottorityyppiä, mutta omassa yksilössäni oli tehtaan omaa suunnittelua ollut V4. Jaltassa käytettiin myös mm. 750 cm3 boxeria ja Rellun 4-sylinteristä rivimoottoria.

Hain auton Forssasta ja möin Ouluun, mutta sen vaiheista 1990-luvun jälkeen ei ole tietoa.

Trabant P60, 1964




Trabi oli joutunut ensimmäisen omistajan jälkeen ammattikoululle, jossa väri oli vaihtunut musta-keltaiseksi ja josta auto päätyi lopulta hajottamolle. Minua edeltävä omistaja oli pelastanut auton sieltä ja käyttöentisöinyt. Autoon oli vaihtunut pirteä vihreä-valkoinen kaksivärimaalaus, joita näki vain vanhemmissa P50 malleissa. Myyjän mukaan auto olisi kuitenkin ollut noilla kaarevilla listoilla alkujaankin, joten joku P50 ja P60 mallien risteytys tämä oli ilmeisesti tehtaalta lähtiessäänkin ollut.

Vanhan ja uuden tuotannon yhdistely ei Itä-Saksan tapauksessa kuulosta mitenkään uskomattomalta, joten tieto lienee oikea. Tätä tukee myös se että isompikorisen P601 mallin tuotanto aloitettiin 1963, jolloin P60 mallia ei valmistettu yhtään. Kysyntään ei kuitenkaan pystytty vastaamaan heti uudella mallilla, josta syystä P60 mallia valmistettiin uuden P601 mallin rinnalla 1964 ja 1965.

Mittarissa oli ostettaessa 81 700 km ja tuo kilometrimäärä piti mitä todennäköisimmin paikkansa. Ensimmäisenä tuli päivitettyä auton sähköjärjestelmä nykyaikaiseksi, eli 6 voltista 12 volttiin. Tämän jälkeen auto oli paljon mukavampi ja varmatoimisempi ajella, joten kilometrejä ehtikin kertyä useampi tuhat lisää omana aikanani. Autoon piti tietenkin tehdä kaikkea pientä remonttia ja mm. verhoilu ja pakoputki ehdittiin uusia.

Ostin auton 2002 ja se palautui muutamaa vuotta myöhemmin takaisin sen hajottamolta pelastaneelle henkilölle. Vaikka ajo-ominaisuudet olivat mitä olivat ja auto lähti liikennevaloista kuin purkka tukasta, eikä huippunopeuttakaan saanut kerättyä kovassa myötätuulessa kuin nippa nappa sen 100 km/h, niin auton hävittäminen kyllä jälkikäteen harmitti. Hienompaa vappuautoa on hankala ajatella.

Fiat 850, 1975




Trabantin jälkeen tuli harraste/kesäautoksi hieman tavallisempi auto, vaikkakin Fiat 850 alkoi jo käydä harvinaiseksi liikenteessä. Tämä yksilö oli Fiat 850 SLE, eli valmistusmaa oli Espanja ja sikäläinen mallimerkintä Seat 850 D. Auto meni Etelä-Suomeen vaihtokaupoilla ja näytti vaihtaneen omistajaa melko tiuhaan minun jälkeeni.

Koriltaan auto oli hyvässä kunnossa, hieman pintaruostetta joissain paikoin ja vasta vaihdettu etusuoja piti maalata oikeaan väriin. Lisäksi autoon tuli vaihdettua Ritmo Abarthin ratti, sportin mittaristo, oikeanlaiset etuvilkut ja etuvalojen kromit sekä ehjät takavalot. Noiden jälkeen riitti jarrujen kunnostus ja konttorilta sai hakea tuoreen leiman.


Copyright Marko Kelhä