Rodos / Ixia 2013


Tällä kertaa edullinen luiden lämmittelymatka löytyi Finnmatkojen tammikuun lomalentotarjouksista ja kohteeksi valikoitui Turkin rajan tuntumasta löytyvä Rodoksen saari. Sekä kohde, että matkanjärjestäjä oli uusi tuttavuus.

Perusinfoa saaresta, pääkaupungista ja lomakohteesta


Rodoksen saari on yhdistetty Kreikkaan 1947 ja asukkaita saarella on noin 110 000, eli viisi kertaa vähemmän kuin Kreetalla. Rodos on pinta-alaltaan kuusi kertaa Kreetaa pienempi, eli noin 1 400 neliökilometriä. Saaren pituus on noin 70 km (tietä pitkin päästä päähän 90 km) ja leveyttä leveimmillään noin 30 kilometriä, joten periaatteessa ihan päiväseltään kierrettävä saari. Rodoksen saaren ja Dodekanesian muiden parinsadan saaren pääkaupunki on siis myöskin nimeltään Rodos ja se sijaitsee Rodoksen saaren pohjoiskärjessä.

Rodoksen saarella on ollut asutusta jo noin 1400 ennen ajanlaskua, mutta Rodoksen kaupunki on perustettu vasta noin 400 ennen ajanlaskua. Kaupunki perustettiin yhdistämään saarella siihen asti toimineet kolme erillistä satamakaupunkia (Ialyssos, Lindos ja Kamiros) yhdeksi suuremmaksi kaupankäynnin keskukseksi. Rodoksen kaupungin väkiluku on nykyään noin 60 000, kun se vielä 200 ennen ajanlaskua oli kolminkertainen. Saaren pääelinkeino on nykyään turismissa.

Lomakohteemme Ixiaksen kylä on reilun kymmenen kilometriä Rodoksen kaupungin keskustasta länteen ja hotelli sijaitsee rannan tuntumassa. Ixias on saaren vanhimpia turistikyliä, eli 1960-luvulta. Rodoksen länsirannikko on tuulinen ja kivinen, eli ei erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Lähimmät hiekkarannat löytyvät Rodoksen kaupungista ja suosituimmat vähän kauempaa saaren itärannikolta.

13.04.2013 LA - Ensimmäinen päivä

Lento lähti aikaisin aamulla, joten perillä oltiin hyvissä ajoin ennen puolta päivää ja matkalaukutkin saatiin varsin nopeasti. Kyyti lentokentältä hotellille oli myöskin varsin lyhyt, sillä lomakylä sijaitsi aivan lentokentän läheisyydessä.

Lentokenttäkuljetus oli maksullinen ja piti varata etukäteen. Hinta molempiin suuntiin oli 15e/hlö. Muita palveluita emme lennolle ottaneet, eli ruoka jätettiin väliin ja samoin istumapaikan varaus (vierekkäiset paikat tästä huolimatta). Lennon aikana ei näkynyt tietoa lentoreitistä kuin hetki lähdön jälkeen.

Finnmatkojen käytäntö oli hotelliin siirtymisen osalta kuten Aurinkomatkoillakin, eli opaspalvelut olivat käytettävissä hotellin ilmoittautumiseen asti. Bussimatkalla kuulimme oppaalta, että olimme Finnmatkojen ensimmäinen lomalento saarelle ja sesonki olikin vasta alussa, joten tästä syystä osa liikkeistä vasta suunnitteli avaamistaan. Bussimatkan lyhyydestä johtuen ei muuta kohdetietoa oikeastaan ehtinyt tullakaan, lähinnä vain se tieto missä ja milloin tervetulotilaisuus olisi.

Bussi pääsi ajamaan hotellin eteen asti ja saimme laukkumme ensimmäisten joukossa, joten saimme hoidettua sisäänkirjauksenkin melko joutuin. Kaikkien passit jäivät yöksi respaan ja kassakaapin avaimen haimme, kun sisäänkirjaukset oli saatu kaikkien osalta hoidetuksi. Sea Melodyyn tuli täysi bussilastillinen väkeä ja olimme myös hotellin ensimmäiset asiakkaat. Huoneeseen mennessä huomasi hieman maalin haisevan, mutta missään ei näkynyt merkkejä siitä mitä olisi maalattu. Hotellin olemus oli samaa mihin olimme aiemmilla Kreetan reissuilla tottunut.

Laukut purettuamme ja kassakaapin avaimen saatuamme, lähdimme tutustumaan kylään kävellen. Aika harva ruokapaikka näytti siltä, että olisivat avaamassa oviaan, joten ruokapaikan tai aamiaispaikan löytyminen saattaisi tulla haasteeksi. Bussimatkan alussa saimme oppaalta kartan, jota pystyi hyödyntämään autolla saaren nähtävyyksiä etsiessään tai Rodoksen kaupunkiin tutustuessaan, mutta Ixiaksen ja Ialyssoksen (viereinen kylä) ruokapaikkojen löytämiseksi siitä ei iloa ollut. Aurinkomatkoilla on siis tämä puoli ollut parhaiten hanskassa, eli heidän kartoissaan on myös ruokapaikat mainittuna, mikä ei estä toki muuallakin syömistä.

Tervetulotilaisuus oli läheisessä La Bonita ravintolassa, jossa päätimme käydä nauttimassa kävelyreissulla kahvit ja jätskit. Itse tilaisuudessa oli sitten tarjolla mehut kaikille. Ravintola jakoi kaikille oman karttansa, jonka sisältö oli Ixian ja Ialyssoksen osalta hieman laajempi kuin matkanjärjestäjän, mutta sisälsi kuitenkin lähinnä huoltoasemien, bussipysäkkien yms. sijainnin, ei luonnollisesti kilpailevia yrittäjiä. Vuokrasimme tervetulotilaisuuden päätteeksi auton kolmeksi vuorokaudeksi ja sen sai Europcarin tuttuun tarjoukseen, eli kolme päivää viikonlopun hinnalla (145e).

Kysyimme vanhan kaupungin muurikierroksen ajoista vielä tarkennuksena oppaalta, että pääsikö muurikierrokselle tosiaan vain kahtena päivänä viikossa ja näin kuulosti olevan, mutta muurikierrokset eivät olleet vielä avoinna. Tervetulotilaisuuden jälkeen kävimme ostoksilla hotellin yhteydessä olevassa kaupassa ja samalla tuli huomattua, että myöskin jääkaapista oli virta pois päältä näin lomakauden alussa.

Muiden jäädessä hotellille, päätin itse käydä vielä iltapäiväkävelyllä ja tutustua viereiseen Ialyssoksen kylään. Kreikkalaiseen tapaan illan alkaessa hämärtymään, kertyi leikkipuistoihin lapsia vanhempineen leikkimään ja näin oli myös Ialyssoksen leikkipaikalla. Toinen lasten leikkipaikka löytyi La Bonita ranvintolaa vastapäätä Trianda Beachiltä.

Päivä oli ollut hieman tuulinen, mutta kävellessä pysyi hyvin lämpimänä, eikä tuulikaan häirinnyt. Illaksi oli kuitenkin laitettava pidempihihaista ylleen, sillä tuuli alkoi tuntua kolealta. Illallispaikaksi valikoitui ensimmäiseksi illaksi Platon, jossa myös paikalliset näyttivät viihtyvän ja suurin osa pöydistä olikin varattu isolle seurueelle, joka saapui kun aloimme tehdä itse lähtöä.

14.04.2013 SU - Bussimatka Rodoksen kaupunkiin

Koska eilisellä kävelyreissulla ei mitään kovin potentiaalista aamupalapaikkaa löytynyt, päätimme käydä aamupalalla hotellin allasbaarissa. Koska hotellin aamiainen tarjoiltiin samassa tilassa, sai baarista muita ruokia vasta klo 10 jälkeen. Nautimme siinä odotellessa sitten auringosta, vaikka tuulen vaikutuksesta aamu ei vielä erityisen lämpimältä tuntunutkaan. Hotellin aamiaista nauttiville oli pieni sisätilakin tarjolla, joten sitä ei kolea aamu häirinnyt. Aamukahvien keitto jätettiin itselle, sillä Kreetallakin parhaat kahvit sai itse keittäen, joten Rodoksen osalta oli sama oletus heti alusta lähtien.

Aamiaisen jälkeen noudimme passit respasta ja kun oppaatkin sattuivat paikalla olemaan, niin päätimme kysäistä auton ottamista käyttöön hieman aiemmin. Alkujaan olimme sopineet ajaksi ke-pe, mutta voisimme ottaa sen kuitenkin jo aiemmin. Oppaat epäilivät ettei Europcar päivystä sunnuntaina, mutta saivat parin puhelun jälkeen kiinni jonkun henkilön, joka lupasi auton viideksi päiväksi hintaan 225e. Auto luvattiin tuoda huomiseksi hotellille.

Aulassa tuli jotain puhetta bussien aikatauluista ja respakin kertoi bussiyhtiön lähettävän heille joka kevät aikataulunsa, mutta respan mukaan yksikään bussi ei niiden mukaan ajanut, eikä he näin ollen niitä turhaan jakele asiakkaille. Bussit menevät respan mukaan molempiin suuntiin n. 20-30 minuutin välein.

Hotellihuoneessa nautitun aamukahvin jälkeen lähdimme käveleskelemään kohti bussipysäkkiä, joista lähimmälle vei tie/polku hotellin oman parkkipaikan vierestä (lentokentän puoleiselta sivulta). Polun varrelta löytyy varsin rähjäisen ja hylätyn näköinen talo, mutta niin siinä vain näytti vanhempi mies asustelevan. Samoin tuli myöhemmin Rodoksen vanhan kaupungin pikkukujilla huomattua, että meillä luultavasti purkutuomion tai asumiskiellon saavissa taloissa todellakin asuttiin. Yhteenkään asuntoon ei ollut tilaisuutta sisältä käsin tutustua, joten miten lie asumisolot sisäpuolella.

Päivä ehti lämmetä keskipäivää lähestyessä jo selvästi ja nautimmekin hetken pysäkillä auringosta, kunnes paikallinen taksikuski heitti u-käännöksen kohdalla ja tuli tarjoamaan kyytiä Rodoksen keskustaan. Kerroimme kuitenkin, että haluamme kokea vähintään sen yhden bussimatkan tällä reissulla ja yleensä taksi soveltuu paremmin paluumatkalle. Taksikuski ei tätä ymmärtänyt, vaan yritti houkutella kyytiin ja ehdotti bussilla takaisin tuloa, mutta emme ottaneet tarjousta vastaan, vaikka kyytiä tarjottiin bussimatkan hinnalla. Taksi kävi kääntämässä viereisellä sorapinnalla sora pöllyten ja jatkoi lentokentän suuntaan.

Pitkään emme ehtineet auringosta nauttia, kun sama taksi suhauttikin jo hetken päästä takaisin. Nyt hän sanoi suoraan tarvitsevansa asiakkaita, koska lomalaisia oli vielä niin vähän. Kiitimme edelleen tarjouksesta, mutta yksi matkailun idea on kokemukset ja bussimatkakin saattaisi olla yksi hukattu kokemus. Miksei sitä taksimatkakin voisi olla, mutta Kreikkalaiset taksit eivät ole antaneet itsestään erityisen hyvää kuvaa ja näin ollen emme niitä ole suosineet. Tuon nyt jätin kuitenkin kuskille mainitsematta, sillä bussikin näytti jo lähestyvän.

Bussin ilmestyessä ilmeisesti jo taksin taustapeiliin, tarjosi hän matkaa jo alle bussilipun hinnan, mutta kun vielä tästäkin kieltäydyimme, poistui taksi bussin alta renkaat vinkuen. Nousimme bussiin ja rahastus hoidettiin Kreetalta tuttuun tapaan rahastajan toimesta. Rahastajat istuivat heti kuskin takana ja hintaa Rodoksen keskustaan tuli 2,20e per henkilö.

Bussin päätepysäkki oli varsin vaatimattoman näköisen bussikopin kohdalla ja bussit jatkoivat samaan suuntaan myös takaisin mennessä. Kopista tai sen vieressä olevista automaateista pystyi ostamaan liput paluumatkalle.

Uuden kaupungin kadut näyttivät näin sunnuntaina varsin rauhallisilta, liikennettä oli vähän ja liikkeetkään eivät juuri auki olleet. Myöskään minijuna ei ollut vielä liikenteessä. Kiertelimme jonkun verran uuden kaupungin katuja, jonka jälkeen siirryimme vanhan kaupungin puolelle. Matkalla nautimme jätskit jostain kadunvarsikojusta ja hintaa tötteröllä oli euroa kappale. Paikalliset näyttivät ulkoiluttavan koiriaan vanhan kaupungin muureja ympäröivillä puistoalueilla.

Itse vanhan kaupungin puolella kadut olivat yhtä hiljaiset ja samoin vain harvat liikkeet olivat avanneet ovensa. Harvat turistit kuulostivat puhuvan suomea, kuten myös suurin osa myyntikojujen huutelijoista. Viinakauppa oli ihan suomalaisomisteinen ja eiköhän täältäkin joku suomibaari olisi löytynyt. Ruokapaikkoja oli auki useitakin ja asiakaspulan vuoksi sisäänheittäjät olivat hyvin kärkkäitä, eikä niiden edessä saanut rauhassa edes kuvia otetuksi. Vanhan kaupungin palatsi tai Roloin kellotorni eivät sattuneet meidän reissun aikana auki olemaan, joten niissä emme päässeet vierailemaan.

Pysähdyimme syömään Evreon Martyron aukiolla sijaitsevaan Innotiko ravintolaan ja olimmekin ravintolan ainoat asiakkaat sillä hetkellä. Ravintolalla ei ollut agressiivista sisäänheittoa, eli siitä saattoi (virheellisesti tällä kertaa) päätellä, että ravintolaan riittäisi käviöitä ihan ruoankin vuoksi. Yläkerrasta oli ikkunat auki kadulle ja tämä oli tuonut runsaasti pölyä pöydille, joten paikka ei hienosta rakennuksesta huolimatta antanut kovin siistiä kuvaa. Ikävä kyllä ruokakaan ei paikannut heikkoa mielikuvaa paikasta.

Ruokailun jälkeen palasimme bussiasemalle, jonka kopista ostimme paluuliput. Hinta oli sama 2,20e per henkilö. Bussiasema sijaitsee New Marketin (joissain kartoissa nimellä Nea Agora) vieressä, jonka läpi tälläkin kertaa kuljimme. Siellä gyros pitat maksoivat 1,80e kpl, joten kolmen gyros pitan vuoksi kannattaisi jo hotellilta tehdä bussiretki Rodoksen keskustaan. Säästö ei toki järin suuri olisi ja hotellin pitat käärittiin syöjäystävällisemmin rullalle, jolle pitää jokin arvo myös laskea.

Iltapäivä menikin sitten hotellilla ja illallispaikaksi valittiin Knights of Olde niminen ravintola Ierou Lohou kadulta. Paikka oli saanut hyvää palautetta nettilähteissä ja ruoka sekä palvelu olivatkin erinomaista.

Päivä oli varsin lämmin ja toteuman mukaan tämä olikin viikon lämpimin päivä sekä tuuli maltillinen. Tuorein sääennuste lupaili kuitenkin parille seuraavalle päivälle hieman kylmempää säätä ja pientä sateen uhkaa.

15.04.2013 MA - Lähialueen tutustumista autolla

Menimme odottamaan hotellin aulaan Europcarin edustajaa, kuten oli sovittu ja auto tuotiinkin sovitusti klo 9. Olimme valinneet B- luokan auton, koska hintaero A-luokkaan oli ollut vain kymmenen euroa. Autoksi tuli uusi koppainen Nissan Micra, jossa oli täysvakuutus (pl. renkaat). Autoa ei sen kummemmin esitelty, tarkistettiin vain yhdessä, että polttoainetta oli puoli tankkia ja samalla määrällä auto pitäisi sitten palauttaa. Europcarin edustajalta saatiin myös kolmas kartta, mutta sekään ei ollut oikea tiekartta, vaan ainoastaan suuntaa antava kartta saaren nähtävyyksistä ja Rodoksen kaupungin kaduista.

Auton mittarissa oli vasta vajaa 30 tkm, mutta vaihteiston toiminta oli erittäin epämääräistä, vaikka autonhan pitäisi olla noilla kilometerillä vielä uutta vastaava. Auton renkaina oli jotkut kiinan ihmeet ja sateella pito oli täysin nollassa. Auto oli myös varsin hengetön peli, mutta loppujen lopuksi se hoiti kuitenkin hommansa kun ajeli auton ehdoilla ja kiirehän meillä ei ajellessa ollut.

Auton saatuamme ajoimme ensimmäiseksi huoltoasemalle ja laitatimme tankin täyteen. Rodoksella toimii palvelutankkaus, kuten Kreetallakin. 95E polttoaine maksoi 1,749 e/l ja kotimaassa keskihinnat näyttivät olevan viikkoa myöhemmin 1,642 e/l, eli aikalailla samoissa ollaan sen osalta.

Huoltamolta jatkoimme sitten Filerimos-vuorelle, jonka huipulla oleva 18m korkea risti näkyy kauas. Pääsymaksua paikkaan ei ollut, mutta myöskään ristin kierreportaat eivät olleet auki, eli ristin huipulla olevalle näköalatasanteelle ei päässyt. Mutta ei näkymät ristin juureltakaan huonot olleet, eli paikalla kannattaa vierailla. Luostarialueella oli kymmeniä riikinkukkoja, jotka pitivät melko kovaa ääntä (muistutti lähinnä kissatappelua) soidinmenoissaan.

Filerimokselta jatkoimme Monte Smithin (Agios Stefanos) kukkulalle. Kukkulalta löytyy Apollonin temppelin rauniot, antiikin aikainen teatteri ja stadionin jäänteet. Tänne ei ole pääsymaksua eikä kulkua ole muutenkaan rajoitettu, joten täällä voisi käydä kuvailemassa vaikka auringonlaskuja. Kukkulalle saavuttuamme kuulimme ja näimme ukkosen jyristelevän hieman pohjoisempana, mutta koska kameran valmistaja lupaa kameran kestävän sadetta, niin kävin kuitenkin kiertämässä alueen sadekuurosta huolimatta. Ukkospilvet häipyivätkin sitten yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin, eikä sadekaan suuremmin häirinnyt.

Koska vettä edelleen hieman ripotteli, päätimme ajaa Rodoksen kaupungin Koudourioti aukiolta löytyvään kahvilaan. Kaupunki oli nyt selvästi tukkoisempi kuin sunnuntaina, mutta maksullisia parkkipaikkoja oli muutamia vapaana. Kahvittelun aikana sade ei kuitenkaan tuntunut hellittävän, joten päätimme heittää seuraavaksi mutkan hotellille. Matka hotellille kesti hieman pidempään, sillä paikalliset olivat onnistuneet ajamaan välillä yhden ketjukolarin, eikä autoja ollut siirretty poliisia odotellessa.

Muiden jäädessä hotellille sadetta pitämään, palasin vielä itse Rodoksen kaupungin katuja mittailemaan. Itse asiassa ajatuksena oli käyttää reissussa Sport Trackeriä tai vastaavaa kännykkäsovellusta kävelyreittien piirtämiseen ja laskemiseen, mutta eipä sitä puhelinta muistanut koskaan matkaan ottaa.

Kiertelin aluksi vanhan kaupungin katuja ja mukana olleen kartan mukaan kävin kutakuinkin kaikki kadut läpi, mutta pieniä kujia oli selvästi enemmän mitä karttaan oli piirretty ja näin ollen osa saattoi jäädä välistäkin. Vanhan kaupungin kujilla näyttää menevän suuntavaisto nopeasti sekaisin kun katselee ja kuvailee samalla. Kujia kävellessä satuin Symposium nimisen ravintolan kohdalle ja päätin tarkistaa, onko paikka yhtä hyvä kuin Kreetalta löytyvä saman niminen paikka, mutta eipä näitä voinut verratakaan. Syödyksi täälläkin sai ja se oli toki ensisijainen tarve.

Vanhan kaupungin kaduilla oli edelleen hiljaista, vaikkakin vähän useampi liike oli auki kuin sunnuntaina. Maanantaina liikkeet eivät kuitenkaan yleensä iltaisin auki ole ja siesta oli jo alkanut, joten osa liikkeistä oli sulkenut tai sulkemassa oviaan. Päällisin puolin idyllisen näköisiä pieniä hotelleja näytti Rodoksen vanhasta kaupungista löytyvän, aivan kuten Kreetan vastaavista. Autoista ja postilaatikoista päätellen vanhan kaupungin taloissa myös asuttiin. Joistain avonaisista ikkunoita kuuli myös ääniä sisältä, mutta kaikki kadun tasolla olevat ikkunat olivat aina visusti kiinni ja ihmiset kulkivat ulko-ovista nopeasti ovet perässään sulkien, joten sisään ei nähnyt edes vilkaisulta.

Uuden kaupungin puolella ei myöskään ollut iltapäivällä enää tietoa aamupäivän ruuhkasta ja tungoksesta, vaan sielläkin oli selvästi rauhallisempaa. Satamakierrosten jälkeen palasin autolle ja ajelin takaisin hotellille. Hotellille jääneet olivat käyneet syömässä hotellia vastapäätä olleessa Costamaressa ja kahvilla Ierou Lohou kadulla sijaitsevassa Cake Boxissa. Siivoojakin oli päivän aikana käynyt pyörähtämässä ja ainakin roskikset oli tyhjennetty. Loppuviikon ajan siivoja kävikin jokaisena arkipäivänä.

Tuulen puuskat yltyivät iltaa kohti ja sää tuntui todella kolealta, joten jäimme syömään hotellin lähellä olevaan La Bonitaan. Myös ravintolassa oli erittäin vetoisaa ja henkilökuntaa itseäänkin näytti ja kuulosti palelevan. Toteuman mukaan tämä olikin toinen niistä päivistä, jolloin tuulenpuuskat yltivät 40 km/h nopeuteen.

16.04.2013 TI - Saaren länsipuolen autokierros

Jouduimme odottelemaan aamulla hotellin aamupalan päättymistä kymmeneen asti, jotta saimme ostettua gyros pitat aamiaiseksi. Tämän jälkeen pääsimme sitten kiertämään saaren länsipuolta autolla ja ensimmäisenä kohteena oli Kritinian linnoituksen rauniot.

Kritinian linnoitusta on viimevuosina kunnostettu ja sinne on rakennettu kunnon portaat ja rahastuspiste, joten maksuttomana se tuskin tulee enää pitkään olemaan. Nyt sinne ei kuitenkaan peritty pääsymaksua ja maisemia pääsi ihailemaan vapaasti. Tätä paikkaa on kehuttu erittäin kuvaukselliseksi auringonlaskun aikaa, kun aurinko laskee läheisten saarien luo.

Kritiniasta jatkoimme Monolithoksen suuntaan ja pysähdyimme syömään Monolithos Panorama ravintolaan, ja sieltä ostimme myös autoon litran pullon vettä (1,10e). Vaikka mistään hellepäivistä ei kyse ollutkaan, niin sen verran liikkuessa kuitenkin lämmin tuli, että juotavaa oli hyvä olla jatkuvasti matkassa.

Ruokailun jälkeen jatkoimme taas yllättävästi vanhan linnoituksen raunioille, tällä kertaa Monolithoksen linnoitukselle. Tämän linnoituksen päältä löytyy myös pieni toiminnassa oleva kappeli ja perille päästäkseen joutuu myös jonkun portaan kiipeämään. Myöskään täällä ei peritty pääsymaksua ja myös tätä paikkaa on kehuttu kuvaukselliseksi auringonlaskun aikaan.

Linnoitukselta jatkui asfaltoitu ja kohtuu hyväkuntoinen tie alas Furnin rantaan, jossa käytiin kokeilemassa meriveden lämpötilaa. Uimaan ei tällä säällä kuitenkaan tarennut. Rannalta pois ajeltiin Isidoroksen, Artamitin, Kapin ja Salakosin kautta Kamirokseen. Pysähdyimme kahville Dionysos Steki nimiseen paikkaan lähellä Kamirosta, josta jatkoimme sitten Kamirokselle, mutta se olikin jo sulkenut ovensa tältä päivältä. Ajoimmekin sitten kaupan kautta hotellille ja Google mapsin mukaan laskettu 150km/3h ajoreitti meni kaikkine pysähdyksineen noin kuudessa tunnissa, eli kovin pitkiä pysähdyksiä ei päivälle tullut.

Liikenne oli hyvin rauhallista ja tiet hiljaisia, enemmän taisi olla turisteja kuin paikallisia liikkeellä, eikä turistejakaan saarella ollut tällä viikolla kuin kuulemani mukaan 5 000 kpl. Päivä oli todella lämmin, vaikkakin melko tuulinen. Ilman tuulta päivästä olisikin tullut turhan kuuma.

Paluumatkalla kaupasta (Carrefour Marinopoulos) ostimme aamupalatarvikkeita mm. juusto/kinkkupaketti 10+10 kpl (4,95), Becel 250g paketti (1,35), paahtoleipää 28 siivun paketti (2,38), mehu 1,5l (1,20), mehu 1,0l (0,95) ja sipsipussi (1,50). Koska Kreikkalainen liikennekulttuuri ja oudossa kaupungissa säkkipimeässä ajo ei houkutellut, päätimme käydä illallisella edelleen kävelymatkan päässä ja koleasta ilmasta johtuen kokeilimme hotellin naapurissa olevaa meze paikkaa.

17.04.2013 KE - Saaren itäpuolen autokierros

Söimme aamupalan hotellihuoneessa ja pääsimme näin ollen tänä aamuna hyvissä ajoin matkaan. Ensimmäisenä kohteena oli Lindoksen valkoinen kylä, jossa on asukkaita vain muutama sata, eli kylä on puhdas turistinähtävyys. Tulimme autolla pohjoisesta, mutta emme pysäköineet ensimmäiselle isolle maksulliselle parkkipaikalle, johon mm. bussit pysäköivät. Jatkoimme kylän eteläpuolella olevan maksullisen parkkipaikan läpi alemmas, josta löytyy runsaasti maksuttomia paikkoja ja jätimme auton sinne. Tähän aikaan vuodesta pysäköintitilaa olikin vielä ruhtinaallisesti.

Kävelyreitti alemmalta parkkipaikalta kulki varsin suoraviivaisesti kohti ensimmäisiä liikkeitä ja ravintoloita, joita seuraamalla kävelikin suoraan Akropoliille johtaville portaille.

Rappusia oli jonkun lähteen mukaan parisataa ja melko vaivatta ne ylös nouseekin, mutta satakunta oli varmasti edessä sitten itse linnoituksellakin huipulle päästäkseen. Sisäänpääsymaksu oli 6e/hlö ja perhelippu 12e. Rakennustöiden vuoksi oli pieni haaste ottaa kuva, jossa ei ollut nostokurkia tai muita rakennusvälineitä. Samoin täällä oli jo selkeästi enemmän turisteja kuin muissa paikoissa, eli kohteen suosio näkyi heti aamusta.

Aasikyyti kulki hieman pidempää ja vähemmän portaita sisältävää reittiä ylös, joten tulimme sitä reittiä alas. Aasikyydin hinta oli 5e, mutta itse kuljin mieluummin omin jaloin. Aasireitti oli vielä varsin siistissä kunnossa, eikä astumisiaan tarvinut kovin tarkkaan katsoa. Joimme aasien päätepysäkillä appelsiinimehut ja hintaa taisi olla pari euroa lasilta. Siitä jatkoimme sitten hieman katuja mutkitellen lähemmäs autoa ja pydähdyimme ennen kylästä poistumista syömään Marias Tavernaan.

Akropolilta jatkoimme matkaa Harakiin, josta löytyy Farakloksen linnoituksen rauniot. Tänne ei varsinaista polkua enää mene ja linnan raunioista onkin jäljellä lähinnä muurin pätkät. Sisään pääsin kuitenkin melko helposti kylän puoleiselta rinteeltä ja ylhäällä pystyi kulkemaan kivimuuria pitkin tai kasvillisuuden seassa.

Harakista ajoimme Tsambikaan, mutta piipahdimme myös matkalla Arhangeloksen kylässä, mikä on joidenkin lähteiden mukaan saaren ainoa turismilta välttynyt kylä ja aidointa Rodosta. Sieltäkin toki linnoituksen rauniot löytyvät, mutta sen verran hankalan pääsyn takaa, ettei monikaan sinne autolla yritä. Kylän pääelinkeino on maanviljely, kun se muuten saarella on turismi. Itse ajoimme huipulle ihan vain siksi, että satuimme sille menevälle tielle ja hengettömälle autolle sopivaa kääntymispaikkaa ei ajoissa ennen huippua löytynyt.

Arhangeloksen jälkeen matka jatkui siis Tsambikaan, jossa ajoimme aluksi rannalle hetkeksi auringosta nauttimaan, mutta uimaan ei kukaan täälläkään vielä tarennut. Jostain muistin lukeneeni, että rannalta menisi polku ylös entiselle nunnaluostarille, mutta sellaista ei löytynyt, joten pistäydyimme ensin rannalle menevän tien varrella olevassa Maria Tavernassa kahvilla ja jatkoimme siitä sitten autolla luostarille menevälle tielle.

Luostarin nykyinen käyttötarkoitus on naisten pyhiinvaellukset raskaaksi tulon puolesta ja vuorelle onkin ilmeisesti ruuhkaa 8.9. Tsambikan päivänä. Muutamat paikalliset nuoret naiset näyttivät kukkia ylös kantavan, mutta kyllähän tuonne ihan jo näköalankin vuoksi kannattaa kiivetä. Ylimmältä parkkipaikalta lähteviä portaita on numeroidut 298 kpl ja tuo parkkipaikka on erittäin jyrkän ja haasteellisen näköisen tien päässä, joten aika moni turisti näytti jättävän auton alemmas. Mikäli portaiden määrä tuntuu vähäiseltä, niin kannattaa huomioida, ettei tuossa vielä puhuttu mitään portaan pituuden tai nousukulman vaihtelusta :)

Tsambikasta jatkoimmekin jälleen matkaa hieman pohjoisemmaksi, eli ajoimme Landikon rannan ja Anthony Quinn lahden välissä olevalle parkkipaikalle. Anthony Quinn lahti on nimetty Navaronen tykit elokuvan näyttelijän mukaan ja yksi snorklaajakin siellä näytti olevan, sillä vesi on tässä kohtaa todella kirkasta. Lahden reunustaa lähtee polku ylös rinnettä pitkin, mutta sitä ei tullut kovin pitkälle käveltyä. Landikon puoli oli myös varsin hiljainen, vain pari auringon ottajaa näytti rannalla olevan.

Takaisin hotellilla oltiin kuuden maissa, eli suunnitellun 110km/2,5h ajoreitin ajeluun meni kaikkine pysähdyksineen yhdeksän ja puoli tuntia. Suihkun jälkeen aloimme sitten miettiä seuraavaa ruokapaikkaa ja päädyimme kokeilemaan, joko Ierou Lohou kadun länsipuolella olevat ravintolat olisivat avanneet ovensa. Löysimmekin sieltä Greek Land nimisen ravintolan ja koska tarjoilija onnistui vakuuttamaan pihvin laadun olevan kunnossa, päätimme kokeilla ravintolaa. Ravintola osoittautuikin reissun parhaaksi pihvipaikaksi, eli kokeilu kannatti. Ravintolaa vastapäätä löytyi myös urheilubaari ja katua rantaa kohti mentäessä löytyi erinäisiä turistimyymälöitä.

Liikenne oli myös tällä puolta saarta varsin maltillista, vaikka tiet olivatkin osittain selkeästi nopeammin ajettavia kuin länsipuolella. Päivä oli todella lämmin ja pienoinen tuuli oli oikeastaan ihan paikallaan, ettei liian lämpimäksi mennyt.

18.04.2013 TO - Saaren pohjoispuolen autokierros

Myös torstai aamu alkoi aamiaisella hotellihuoneessa, jonka jälkeen ajoimme huoltoaseman kautta Kamiroksen kylän raunioille. Paikalla tehtiin vielä kunnostustöitä, joten sisäänpääsymaksua ei peritty. Toisaalta ei paikassa kovin monen euron edestä nähtävää ollutkaan.

Kamiroksesta ajoimme Salakoksen kautta Profitis Ilias vuorelle. Vuori on saaren toiseksi korkein vuori, 798 metrin korkeudellaan. Ylhäältä löytyi alppimaja tyylinen hotelli ja ravintolarakennus, mutta sinne emme kuitenkaan pidemmäksi aikaa pysähtyneet, vaan jatkoimme matkaa Eleousan kautta kohti Epta Pigesiä - Seitsemää lähdettä. Eleoousan risteyksessä oli hylätty Saint Eleousan hoitolaitos, mitä käytettiin tuberkuloosipotilaiden hoitoon vuoteen 1970 asti.

Seitsemällä lähteellä ei myöskään peritty sisäänpääsymaksua, mutta eipä paikka kovin erikoinen ollutkaan. Pientä liikuntaa sain kuitenkin polkuja kävellen ja maisemia kuvaten. Söimme kahviossa jäätelöt, jonka jälkeen jatkoimme jälleen matkaa.

Ajoimme Painthosin kautta perhoslaaksoon, mutta siellä oli vielä kunnostustyöt kesken ja paikka oli suljettuna. Jatkoimme siis ajelua Maritsan kylän kautta kohti hotellia. Satuimme osumaan myös jollekin viinitehtaalle, jonka pihalla oli mm. vanhan mersun ja työkoneiden raatoja. Saarella näyttikin olevan paljon viininviljelyä, hunajan valmistusta, sekä tietysti monenlaista oliivipuun tuotetta. Ixiassa ostimme vielä leivokset hotellille (Cake Boxista), sillä olimme takaisin hotellilla jo kahden maissa ja kakkukahveille jäisi vielä hyvin aikaa.

Lounaalla kävimme hotellia vastapäätä olevassa Costamaressa, mikä näytti olevan myös paikallisten suosima paikka. Iltapäivä nautiskeltiin auringosta ja illan alkaessa taas hämärtymään, alettiin suunnittelemaan illallispaikkaa. Koska uusia paikkoja ei näyttänyt auenneen, niin päädyimme jälleen Knight of Oldeen ja huomiseksi päätimme jo illallispaikaksi Greek Landin.

Tämäkin päivä oli eiliseen tapaan todella lämmin ja pieni tuuleskelu oli vain hyvästä. Huomiselle sen sijaan lupailtiin tuoreimman sääennusteen mukaan sateita.

19.04.2013 PE - Ostoksilla Rodoksen vanhassa kaupungissa

Aamu oli pilvinen, joten päivä oli varsin oiva Rodoksen vanhan kaupungin liikkeiden kiertämiseen. Vanhan kaupungin liikkeiden aukioloajat vaihtelevat hieman eri lähteistä, mutta varmimmin liikkeet ovat auki arkisin ja lauantaisin klo 9-13. Söimme jälleen aamupalan huoneessa ja olimmekin hyvissä ajoin etsimässä parkkipaikkaa autolle, sillä liikenne oli taas melko runsasta.

Tällä kertaa huomattavasti useammat liikkeet alkoivat aukomaan oviaan heti kun sade hellitti. Myyjät olivat myös melko kärkkäinä huutelemassa ja tuputtamassa, joten karkoittivat kyllä tehokkaasti mahdollisilta heräteostoksilta. Samaan aikaan vanhaan kaupunkiin tuli myös bussilastillinen saksalaisturisteja ja liekkö perässä tullut bussi vielä samoja matkalaisia, joten potentiaalisten asiakkaiden tulo saattoi olla tiedossa.

Sateen loppumisesta huolimatta keli pysyi kuitenkin kylmänä ja suurin osa ihmisistä kulkikin ihan takki päällä, vaikka aina joukkoon näemmä joku optimistinen turisti shortseissaan mahtuikin. Kierroksen jälkeen kävimme syömässä gyros pitat uuden kaupungin puolella New Marketissa, jonka jälkeen otimme suunnan kohti hotellia.

Koska satuimme ajamaan kaupungin pohjoiskärjen ohitse ja sateella ei parempaakaan tekemistä ollut, niin päätimme käydä vilkaisemassa miltä Rodoksen akvaario näytti. Sisäänpääsy oli reilun kympin kolmelta ja siihen nähden kovasti ylihinnoiteltu. Tuollainen parin tusinan meren elävän näyttely ei ollut edes sateella kovin kiinnostavaa katseltavaa, joten olimmekin melko pian takaisin hotellilla.

Päätimme käydä vielä vilkaisemassa miltä Falirakin lomakylän alue näyttää ja lähdimme toiselle reissulle Falirakin suuntaan. Matkalla bongattiin päätieltä hieman piilossa oleva Jumbon ostoskeskus, jossa kävimme myös pyörähtämässä. Paikasta löytyy kyllä kaikki mahdollinen, mitä lomalla tai saarella asuessaankin tarvitsee. Takaisin tielle noustiin jyrkkää mäkeä, jonka päässä oli pimeä t- risteys ja kehnoilla renkailla siinä oli oma haasteensa, että risteyksen pystyi ajamaan jumiin jäämättä.

Faliraki oli hieman isomman oloinen kylä kuin Ixias, mutta näin sateella aivan yhtä hiljainen ja harva liike näytti olevan auki. Falirakin jälkeen yritimme sitten eksyttää itsemme ilman karttaa jossain Rodoksen kaupungin eteläpuolen pikkuteillä, josta onnistuimme osumaan vielä takaisin Ialyssoksen kylään ja melko lähelle hotellia.

Säästääksemme hotellin kahvipakettia vielä ilta- ja aamukahville, pysähdyimme kahville Ialyssoksen puolella, noin 50 metrin päässä valoristeystä erääseen pieneen kahvilaan. Siinä missä Rodoksen vanhassa kaupungissa jokainen myyjä tuntui suomea osaavan, niin tässä kahvilassa ollut myyjä ei osannut kunnolla edes englantia. Kahvit saimme kuitenkin tilatuksi.

Hotellilla olimme neljältä, jolloin ilmakin oli muuttunut painostavaksi ja hiostavaksi. Sitä sitten seurasikin tuntia myöhemmin alkanut reilumpi sade ja kuulosti kauempana myös ukkostavankin. Sadetta riittikin sitten ilta kahdeksaan asti ja koska auton palautus oli klo 19 (avaimet jätettiin vain respaan, kuten yleinen käytäntö on), niin mietimme jo taksin tilaamista syömään kuivana päästäksemme.

Onneksi sade kuitenkin loppui ja pääsimme lähtemään kahdeksalta Greek Landiin. Paikka oli tosin jo siinä vaiheessa tupaten täynnä ja jouduimme odottelemaan vapautuvaa pöytää ravintolan sohvilla, kuten pari meidän jälkeenkin tullutta seuruetta. Tuuli oli onneksi laantunut, joten kylmä ei päässyt tulemaan ja vajaan puolen tunnin päästä pääsimmekin jo pöytään. Ruoka oli pienen odottelun arvoista, eli ei pettänyt tälläkään kertaa.

20.04.2013 LA - Lähtöpäivä

Viimeisenä aamuna kävimme syömässä hotellin oman aamiaisen, koska paluulento lähti 12.20 ja bussi tulisi noutamaan hotellilta kymmenen maissa. Paikalle tuli peräkkäin kaksi bussia, joista toinen oli ilmeisesti Oulun lennolle. Finnmatkoilla ei näyttänyt olevan paluumatkalla opaspalveluja, eli jokainen huolehti itse oikeaan bussiin ajallaan päätymisen ja myös kentällä piti olla varsin omatoiminen. Opas oli kyllä vastassa sitten kentällä ja siellä melussa hän yritti jotain ohjeita huudella ja ne muutamat sanat mitä selvää sai, riitti toteamaan käytännön olevan sama kuin Kreetalla.

Ainakin siis toistaiseksi myös Kreetalla on ollut käytäntö, että lähtöselvityksessä punnitaan ruumaan ja matkustamoon menevien laukkujen yhteispaino, jossa yhteydessä laukkuihin laitetaan tunnisteteipit. Tämän jälkeen ruumaan menevät laukut viedään itse läpivalaisupisteeseen, josta ne jatkavat hihnalla eteenpäin. Sen jälkeen pääseekin tuttuun tapaan itse läpivalaisun kautta porteille. Itsellä tämä paluumatkan tiukempi punnitustapa ei ole koskaan ongelmia aiheuttanut, mutta eipä ole tainnut sellaista kertaa olla, etteikö olisi kuullut jonkun matkaajan asian kanssa tuskailevan viimeistään lähtöselvityksessä.

Paluulento sujui hieman aikataulua nopeammin, joten olimme Helsinki-Vantaalla jo hieman neljän jälkeen.

Hotelli Sea Melody


Huoneistohotelli Sea Melody sijaitsee Rodoksen kaupungin länsirannikolla, Ixian kylässä. Hotellissa on neljä erillistä rakennusta ja huoneitakin taisi olla jokaiseen ilmansuuntaan tarjolla. Varausta tammikuun pakkasten keskellä tehdessämme emme lukeneet kovin tarkasti huonekuvauksia, otimme vain lisämaksullisen kaksion ja parvekenäkymän. Aamiaisesta emme maksaneet, vaan uskoimme hyvää ja edullista aamiaista jostain läheltä löytyvän.

Hotellihuone oli hyvin kalustettu ja esimerkiksi täysikokoisia vaatekaappeja oli kolmen tankokaapin verran (yksi eteisessä). Hengareita ei tosin talon puolesta kovin montaa ollut täälläkään tarjolla. Sähköpistokkeita oli niukasti, vaikka lataustarvetta ei ollut kuin puhelimelle, ipodille, pelikonsolille ja kahden kameran akuille. Akkujen lataukseen oman haasteensa toi se, että huoneistosta katkesi pienellä viiveellä sähköt kun avaimenperän otti pois telineestään, eli kaikki piti käytännössä saada yöksi lataukseen.

Huoneen varustuksiin kuului kahvinkeitin, leipägrilli, kassakaappi (12e/vko), ilmalämpöpumput molemmissa huoneissa (ei kokeiltu), televisio (ei kokeiltu), hiusten kuivaaja (pikkuvikainen), sekä puhelin makkarissa ja vessassa. Suihku oli kylpyammeessa ja sen päältä sai tuuletusikkunan auki. Parvekkeella oli pyykkinarut, mutta tuulen vuoksi tarvittavia pyykkipoikia ei ollut, vaan ne piti sponssata hotellille itse.

Huoneet olivat perussiistejä, mutta pölyä oli lomakauden ulkopuolella ehtinyt kaappeihin kerääntyä ja ne olivat jääneet pyyhkimättä. Vaatteita ei siis ihan suoriltaan voinut hyllyyn laittaa, vaan piti ensin pyyhkiä pölyt pois sotkemasta. Koska olimme huoneiston ensimmäiset asukkaat tälle sesongille, niin myös jääkaapin ja huoneiston päävirta piti kytkeä päälle. Siivooja kävi muina päivinä, paitsi lauantaina ja sunnuntaina. Wc-papereita ei saanut Kreetan tapaan laittaa pönttöön, milloin lie keksivät kehittää antiikin aikaisia keksintöjään.

Makkarin sängyt olivat melko mukavat, mutta tyynyiksi oli tarjolla kaksi kovaa tyynyä, joko korkea tai lituska malli. Peittona toimi lakana, jonka päälle joutui vielä näillä keleillä viltin kaapista kaivamaan. Vilteistä oli ilmeisesti hieman pulaa, koska siivojat veivät alkuviikosta kaapistamme ylimääräisen viltin, mutta palauttivat sen sitten loppuviikosta. Lisävuode oli sohvalla, eikä sohvatyynyjen päällä ollut erityisen mukavan kuuloista nukkua. Sohvan alta sai vedettyä vielä toisen lisävuoteen, jossa oli oikea patja, mutta se oli liian siivottomassa kunnossa nukkumista varten.

Huoneisto oli länteen (ei altaan suuntaan), josta suunnasta tuuli sattui myös viikon puhaltamaan ja tämä tuntui huoneiston vetoisuutena. Ilta-aurinko ei juuri huonetta lämmittänyt, eli lattiat olivat kylmät. Aamiainen oli tarjolla allasbaarissa, jonka yhteydessä oli myös pieni sisätila ruokailua varten. Aamiaisaikaan baari ei ottanut muita ruokatilauksia. Aamiainen oli ihan ok ja varsinaisten aamupalakahviloiden puuttumisen vuoksi hotellin aamiainen on suositeltavaa Ixiassa lomaillessa. Hotellin aamiainen ei ollut sidottu hotellin yöpymisiin, eli myös naapurihotelleista sai käydä aamupalalla.

Hotellin yhteydessä oli myös oma kauppa, joten tähän perään pieni hintapoiminta kaupasta: pieni limsapullo 1.95e, pieni vesipullo 0.50e, 250g kahvipaketti 4.60e, suodatinpaperit 1.10e, astianpesuaine 1.40e, keittiöluutu 0.90e ja pyykkipojat 24 kpl 1.70e.

Hotellin huoneet olivat rauhallisia, eikä naapurihuoneistakaan kantautunut mitään ääniä. Ainoastaan sisäpihan kiekkopelin kolina kantautui huoneeseen pitkälle iltaan. Pelitilasta löytyi myös ainakin pingispöytä ja biljardipöydät. Hotellin aulassa oli nettipäätteet, jotka maksoivat euron 15 minuuttia. Aulan vieressä olevan baarin puolella oli jotain lehtiä ja kirjoja, sekä tv. Läheinen lentokenttä ei myöskään meidän lomaamme häirinnyt, mutta päivällä emme juuri hotellilla olleetkaan. Hotellin tenniskenttä oli paremmat päivänsä jo nähnyt, eikä ollut käytössä.

Hotellin muutaman oman parkkipaikan lisäksi ilmaista pysäköintitilaa oli oppaan mukaan hotellia vastapäätä rannassa, sekä hotellilta hieman länteen, eli lentokentän suuntaan. Itsellä auto oli aina hotellin parkissa.

Ruoka ja juoma


Juomavesi oli juomakelpoista, eikä ainakaan näin keväällä ollut mitään sivumakuja. Sattuipa jopa todella raikkaan oloista hanavettä joissain paikoissa, eli pullovettä ei tarvinut ostaa ellei halunnut hiilihapollista juotavaa. Eri maiden juomavesissä (ja ruoassa) on kuitenkin erilainen bakteerikanta ja yllättäen mahalla olikin totuttelua reissun jälkeen kotimaan bakteerikantaan palatessa.

Omaan makuun välimeren maissa parasta ovat tuoreet salaatit, vihannekset ja hedelmät. Kreikassa myös pita-leivät ja gyros pitat olivat edullisia ja maukkaita. Kohdalle sattuessa jopa pihvit voivat olla hyviä, mutta harvemmin. Myös puristettua appelsiinimehua sai tilattua lähes joka paikasta.

Maksuvälineenä käytimme sirullista pankki/visakorttia, vaikka käteiseenkin oli aina varauduttava. Kreikan lain mukaan asiakas on sakon uhalla velvollinen vaatimaan kuitti ostoksistaan, mutta mahdollisten verotarkastusten toteutumisista emme kuulleet. Osassa ruokaravintoloita sai polttaa sisällä.

Kahvilat ja aamupalapaikat


+ uskaltaa suositella | o ajaa asiansa | - jättäisin väliin

+ Kävimme tulopäivänä kahvilla lähellä hotelliamme, Trianda Beachillä olevassa La Bonitassa. Otimme appelsiinituoremehun (4,50), limsan (3,50), kahvit (á 3,00), jäätelöannokset (á 7,00) ja suklaakakkua (6,50). Yhteensä 34,50 ja hyvin maistuivat.

+ Söimme Sea Melody hotellin allasbaarissa parina aamuna gyros pitat ja viimeisenä aamuna varsinaisen aamiaisen. Aamiaisen hinta oli 8,50e/hlö, eikä sitä ollut rajattu pelkästään hotellin omiin asukkaisiin. Gyros pitat maksoivat 3,50 kpl, eli lähes tuplasti Rodoksen kaupungin hintoihin. Gyros pitat olivat hyviä ja aamiainen ihan hyvää perusaamiaista, hinnat eivät kuitenkaan niitä edullisimpia.

+ Kävimme maanantaina Ronda nimisessä kahvilassa juomassa kahvit ja teet. Paikka löytyy Rodoksen kaupungista Koudourioti aukiolta. Rantanäkymä on hieno ja palvelukin kunnossa, vaikkakin vaikutti siltä, että joutuivat arpomaan kuka tulee palvelemaan turistin näköisiä ihmisiä. Otimme kahvit (á 3,20), Spriten (3,00) ja teen (3,20). Jokaiselle tuotiin myös lasillinen vettä.

+ Tiistaina pysähdyimme kahville Dionyson Steki nimiseen paikkaan, lähellä Kamirosta. Otimme special jätskiannoksen (5,00), omenapiirakan (3,50), kauden hedelmät (3,50), appelsiinimehun (4,00) ja kahvit (3 x 2,00), eli yhteensä 21 euroa. Lisäksi jokaiselle tuli lasillinen vettä, mikä oli todella raikasta, vaikka hanavettä olikin. Paikan tunnistaa helposti tien varressa olevasta myllystä.

+ Keskiviikkona pistäydyimme kahvilla Tsambikan rannalle menevällä tiellä olevassa Maria Tavernassa. Kolmet jätskiannokset, kolmet kahvit ja appelsiinimehu tekivät yhteensä 10 euroa. Mukava ja leppoisa taukopaikka, jossa verkkainen palvelu ja vain käteinen toimii.

o Cake Box niminen kahvila sijaitsee Ierou Lohou kadulla, mikä on Ixian ja Ialyssoksen välissä olevasta liikennevaloristeyksestä rantaan johtava tie. Kaksi leivosta + kahvi + tee maksoivat 8,50. Tee ja kahvi eivät maistuneet maanantaina hotelliin jääneille, mutta leivokset tekivät kauppansa. Kahvilassa oli runsaasti paikallisia, mutta palvelu hieman nuivaa, joten liekkö tarkoituskin, ettei turistit kansoita paikkaa.

Lounas-, päivällis- ja illallispaikat


+ uskaltaa suositella | o nälkä lähtee | - jättäisin väliin

+ Ensimmäinen illallispaikkamme oli Platon. Platon sijaitsee Ixian ja Ialyssoksen välisen tien liikennevaloristeyksestä rantaan johtavalla Ierou Lohou tien ja siitä lentokentän suuntaan vinottain johtavan tien risteyksessä (selkeästi tien suurin risteys). Paikka vaikutti siltä, ettei se ollut vain lomalaisia varten olemassa, mutta ruokalistalla oli vielä runsaasti "ei oota", eli kaikkea listalla olevaa ei saanut. Listalta kerättiin lopulta vihreä salaatti (3,90), Kreikkalainen salaatti (4,20), vihanneskeitto (4,00), T-luupihvi (11,90), neljän lihan mix-lautanen (10,90), porsas souvlaki (8,00), limukat (á 1,70) ja vesi (1,50). Loppusummaan tuli lisäksi kattausmaksu (1,80), eli loppusumma oli 49,60. Ruoka oli ihan ok, ei erityisen hyvää tai huonoa. Laskun yhteydessä tuli jotain paikallista viiniä.

+ Sunnuntaina kävimme illastamassa Knights of Olde nimisessä ravintolassa. Ravintola sijaitsee Ierou Lohou kadulla, mikä on Ixian ja Ialyssoksen välissä olevasta liikennevaloristeyksestä rantaan johtava tie. Valitsimme listalta valkosipulileivät (3,00/hlö), kreikkalaisen salaatin (6,50), kaksi pihviannosta (á 20,00) ja souvlakin (8,50). Jälkkäriksi kahvit, parit suklaa suflet (á 6,50) sekä kreikkalaista jogurttia ja hunajaa (6,50). Yhteensä 89 euroa ja laskun mukana saatiin pieni lomamuisto. Myös torstaina illallistimme samassa paikassa ja silloin listalta tuli valkosipulileivät, friteeratut kalamarit, meze-lautanen, pari pihviannosta ja gyros lautanen, eli yhteensä 83 euroa. Ruoka ja palvelu olivat molemmilla kerroilla erinomaista, Greek Landin lisäksi ainoa paikka, josta sai erinomaisen pihvin.

+ Maanantaina hotellille jääneet kävivät lounaalla hotellia vastapäätä olleessa Costamaressa. Sandwich puokkiin + kaksi limua tekivät 14,50. Torstaina kävimme sitten koko porukalla syömässä lounaan samassa paikassa ja ruoka oli ihan ok. Paikassa näyttää viihtyvän hyvin myös paikalliset.

+ Maanantain illallispaikka oli lähellä hotelliamme, Trianda Beachillä oleva La Bonita. Otimme valkosipulileivät (2 x 3,50), porsas souvlakin (14,00), pihvit (2 x n. 25,00), kaksi pulloa vettä ja yhden spriten. Yhteensä 78,20. Ruoka oli ihan ok, mutta kylmä puuskittainen tuuli teki paikasta erittäin kolean.

+ Tiistain autokierroksella saaren länsipuolella pysähdyimme lounaalle Monolithos Panorama nimiseen ravintolaan. Otimme Giros lautasen (8,80), grillattua kanaa (8,20), kreikkalaisen salaatin (4,50), appelsiini mehun (3,20), kaksi limua (á 2,00). Laskun yhteissumma oli 31,40 ja jälkeenpäin ei tullut mieleen mistä 2 x 0,80 oli laskutettu. Ruoka oli kuitenkin ihan ok.

+ Keskiviikon Lindoksen reissulla pydähdyimme Lindoksen kujilla (lähellä eteläistä parkkipaikkaa) Taverna Marias nimiseen paikkaan lounaalle. Aivan kaikkea listalla olevaa ei ollut tähän aikaan kaudesta tarjolla, mutta löysimme meze lautasen kahdelle hengelle (10,00), pita leipää (1,40), kreikkalaisen salaatin (6,00), Kana souvlakin (9,30), miekkakalaa (16,00), soodavedet (á 1,90), Fantaa (á 2,10) ja kahvit (á 2,40). Yhteishinta oli 57,60 ja ruoka erittäin hyvää. Osa henkilökunnasta osasi huonommin englantia, mutta tilaukset sujuivat ongelmitta.

+ Keskiviikon illallispaikka oli Greek Land, mikä sijaitsee Ierou Lohou kadun länsipuolella. Ravintola on kadulla, joka lähtee vinottain Platonin kulmalta rantaa kohti ja sinne pääsee myös mm. La Bonitan ja leikkipaikan lähettyviltä menevää puusiltaa pitkin. Lomaviikon tarjouksena oli mm. pippuripihvi 7,90 ja Mix grill 6,90. Annosten normaalihinnat olivat noin kaksinkertaiset, mutta hinta ja laatu olivat kyllä vielä siinäkin tapauksessa erittäin hyvin kohdallaan (reissun parhaat pihvit). Edellä mainittujen lisäksi otimme Kalamari-lautasen (7,20) ja alkuun valkosipulileivät (2,20/hlö). Juomiksi soodavettä (á 2,50) ja Fanta (2,50). Talon puolesta tuli alkuun todella maittavat pitaleivät ja laskun (yht. 33,00) yhteydessä tuli vielä talon puolesta kahvit ja teetä. Pistäydyimme samassa paikassa illallisella myös perjantaina, jolloin ruokavalinnat eivät kovasti aiemmasta poikenneet. Paikassa oli sama musiikkiesitys molempina päivinä klo 21 alkaen ja ilmapiirin mukavan rento, sekä palveluasenne kohdallaan.

+ Perjantaina söimme lounaaksi gyros pitat Rodoksen kaupungin New Marketin/Nea Agoran eteläpäädyn sisäänkäyntiä vastapäisessä paikassa, jonka nimeä ei tullut laitettua ylös ja maksukin suoritettiin käteisellä. Gyros pitat maksoivat 1,80 kpl ja olivat todella hyviä.

- Rodoksen vanhan kaupungin Evreon Martyron aukiolla sijaitsevaan Innotikoon päädyimme syömään sunnuntaina ja paikan hintataso osoittautui melko edulliseksi, mutta ruoka oli melkein yhtä kelvotonta, mitä olimme kerran Las Palmasissa kokeneet.

- Rodoksen vanhan kaupungin Archelaou kadun varrelta löytyvässä Symposium nimisessä paikassa piipahdin maanantaina myöhäisen lounaan merkeissä. Täällä ei ollut muita syömässä, kuten ei monessa muussakaan paikassa, mutta muutama pöytä oli kuitenkin katettu valmiiksi. Tarjoilija kehui pihvejä hyviksi, joten päätin sitten ottaa ja testata asiaa. Alkuun otin pienen salaatin (5,90), perään pihvin (21,00) ja juomaksi appelsiinimehun (4,50). Salaatti oli tuoretta ja hyvää, samoin appelsiinimehu, mutta pihvissä ei ollut kehumista.

- Sea Melodyn naapurissa olleen meze-paikan nimeä ei tullut pistettyä ylös, mutta ei ruoka kyllä muistamista ansainnutkaan. Kaksi pitalautasta, pihvi ja valkosipulileivät + juomat maksoivat 36,50.

Matkanjärjestäjä


Matkanjärjestäjän palveluita ei hirveän paljon tullut tälläkään reissulla käytettyä ja omien tarpeiden osalta ne olivat täysin riittävät. Palveluasenne oli myös kaikilta osin kunnossa. Tarjolla olisi ollut mm. saarikierroksia, mutta ne päätimme jättää tällä kertaa väliin, vaikka ainahan niissä hyvää infoa lomakohteestaan saakin.

Ensimmäistä kertaa ulkomaille matkaavalle Finnmatkoja ei voi kuitenkaan suositella, sillä esim. Aurinkomatkoilla oppaat huolehtivat myös bussimatkalla lentokentälle, että paluumatka sujuu hyvin ja jokainen tietää miten kentällä menetellään. Nyt yksi opas yritti lentokentän melussa kertoa miten toimia, mutta kolmanteen jonoon ei montaa sanaa kuulunut ja perässä olleet henkilöt eivät kuulleet senkään vertaa. Itselle nuo muutamat sanat riittivät kertomaan, että käytäntö oli sama kuin Kreetalla.

Kartat ja liikenne


Kolmesta kartasta löytyi kolme erilaista tarinaa siitä miten tiet menevät ja kaikki olivat lähinnä suuntaa antavia, eli välillä piti luottaa intuitioon. Kunnollisia tiekarttoja ei sattunut mistään löytymään, näitä vastaavia turistikarttoja kylläkin. Liekkö jatkossa kokeiltava Kreikassa navigaattoreita vai onkohan niissäkin tiet yhtä summittaisia. Itse liikenne oli kuitenkin rauhallisempaa kuin Kreetalla, kovin pitkästi ei nopeampia teitä ollut ja niilläkin ajeltiin suhteellisen maltillisesti. Sateella osa käytti valoja, muuten valoja ei käytetty kuin kommunikointiin (kuten tööttiä ja hätävilkkujakin).

Europcarin kartan mukaan pysäköinti Rodoksen kaupungin maksullisissa sinisissa ruuduissa maksoi puolitoista euroa tunti, mutta oma mielikuva oli euron tunnilta. Keltaisiin ruutuihin tai keltaisen viivan alueelle ei saisi pysäköidä, mutta paikalliset eivät tästä juuri piitanneet. Myös suojatie näytti kelpaavan pysäköintiin. Valkoiset parkkipaikat ovat kaupungissa vakituisesti asuville (residents of the town), mutta mitään tunnisteita ei niissäkään autoissa ollut (ellei sitten kilven tarra tms. toimi mahdollisessa valvonnassa). Ixiassa kaikki ruudut olivat valkeita ja oppaiden mukaan vapaasti kaikkien käytössä.

Google mapsin mukaan Filerimos-vuorelle oli hotellilta matkaa 6 km, Monte Smithin kukkulalle 7 km ja Rodoksen vanhan kaupungin portille 8 km, mutta sekä oppaalta että paikan päältä asuvalta tuli epäilyjä pitäisikö matkat ainakin tuplata. Pyöräilijöitä (varsinkin kilpapyöräilijöitä) saarella näytti liikkuvan paljon, joten se lienee skootterin tai auton ohella varsin oiva kulkine. Ainakin parkkeeraus ja sivuteille poikkeaminen on helpompaa. Bussikyyti Ixian ja Rodoksen bussiaseman välillä oli 2,20 per henkilö. Mahdollisen lapsilipun ikärajasta ei ole tietoa.

Ostokset


Yleinen hintataso ei juuri kotimaisesta poikennut, tosin ruoka ja paremmat nahkatuotteet olivat edullisempia. Helsinki-Vantaan Hiltonissa pitkän kaavan mukaan syöty illallinen kustansi mennessä n. 160e ja takaisin tullessa 115e, joten maksaa se ruokailu paremmissa paikoissa meilläkin. Polttoaine oli samoissa hinnoissa kuin kotimaassakin.

Ixian ostospaikat sijaitsivat La Bonita ravintolan/leikkipuiston edestä Rodoksen kaupungin suuntaan (itään) johtavalla tiellä, Ierou Lohou kadulla (Ixian ja Ialyssoksen liikennevaloista pohjoiseen/rantaan menevä tie) ja Ierou Lohou kadun länsipuolelta, rannan ja pääkadun välistä. Liikennevaloristeyksestä Ialyssoksen suuntaan (etelään) paikallisten omia liikkeitä riitti lähes stadionille asti, mutta niissä ei tullut asioitua.

Rodoksen kaupungin uudella puolella emme liikkeitä kiertäneet, mutta hyvät ostospaikat löytyvät varmasti kiinnostuneille jostain netistä. Vanhan kaupungin ostospaikat ovat pitkälti Sokrateuksen varrella tai läheisyydessä. Vanhan kaupungin liikkeet ovat ottaneet vaikutteita Turkista ja siellä kulttuuriin kuuluu tinkaaminen, eli hintavertailujen tekeminen on hieman työläämpää.

Sisäänheittäjiä Rodoksen vanhassa kaupungissa oli riesaksi asti, samoin Lindoksessa osa ravintoloista tulkitsi lähettyville pysähtymisen näläksi tai janoksi. Ixiassa sisäänheittäjiä oli vain parissa paikassa ja kuitenkin aika maltillista, eli uskoivat kyllä kerrasta jos ei paikka tai lista näyttänyt miellyttävän.

Sää


Sääennusteet lupailivat tasaisesti reilua pariakymmentä astetta päiville ja vähintään viittätoista astetta yöksi. Toteumat www.meteo.gr sivuston mukaan olivat päivällä 16-21 asteen välillä, pois lukien sadepäivä, jolloin korkein lämpötila oli 15 astetta. Yön alin vaihteli 12-16 asteen välillä. 15.4. sademäärä oli 1,2mm, 19.4. tuli jo reilummin vettä 16,6mm. Tuulen nopeus vaihteli 4-12 km/h, puuskien yltäessä 40 km/h asti. Iltaisin tarvitsi jonkun pusakan päälleen, samoin 19.4. sadepäivänä, mutta muuten oli kuitenkin lämmin kävelysää. Myös aurinkoa ottamaan tulleet näyttivät auringossa tarkenevan, eli siltäkin osin kelit olivat kunnossa.

Viihtyvyys


Saarella vuosikymmeniä asuneita sattui juttusille parikin henkilöä ja he kehuivat kovasti saarta ja sen viihtyvyyttä. Paratiisi ei Kreikkakaan silti ollut, sillä julkishallinnon toiminta Rodoksella kuulosti olevan yhtä suurpiirteistä kuin Espanjassakin. Ulkomaalaisten kohtelu ei myöskään tuntunut olevan täysin tasapuolista ja saarella pitkään asunut ja paljon paikallisia tunteva henkilö ei itsekään ymmärtänyt miten paikallisella palkkatasolla (500-800e/kk) pystyi maksamaan tuotteista ja palveluista samoja hintoja kuin ulkomaalaisilta pyydettiin.

Osalla paikallisista tuntui olevan selkeästi turistiväsymystä, liekkö saari ollut joidenkin mielestä turhankin pitkään turistikohteena. Saaren siisteys oli muidenkin lomalaisten ja yhden saarella asuvan mielestä vielä huonommalla tolalla kuin Kreetalla, vaikka rantoja kovasti jo lomakauden alkamisen vuoksi siivoiltiinkin. Irtokissojen määrä oli todella runsasta, vaikka osa näytti kyllä ihan hyväkuntoisiltakin. Myös irtokoiria oli jonkun verran, mutta enimmäkseen koirat olivat talojen sisäpihoilla kiinnitettynä. Kerjäläisiä näkyi muutama Rodoksen kaupungissa.

matkakertomuksiin

© Marko Kelhä