Kreeta / Agia Marina 2012


Hieman koleaksi käyneen Kanarian reissun jälkeen oli varsin helppo tarttua Aurinkomatkojen ystävänpäivätarjoukseen, mikä tarjosi matkan kahdelle yhden hinnalla. Tarjolla oli toki vain suppeasti eri vaihtoehtoja ja niistä mieluisin oli Kreeta. Myös hotellivalinnassa päädyimme luottamaan aiemmin tutuksi tulleeseen hotelliin, jolloin tiesi mitä hotellilta odottaa. Tarkoituksena oli käydä samalla hieman pidempi reissu Agios Nikolaoksen suunnalla, joten katselimme sieltäkin valmiiksi eri hotelleja.

Perusinfoa saaresta ja Haniasta


Edellisen kertomuksen tapaan pientä infoa itse kohteesta. Kreetan saari kuuluu siis Kreikkaan ja valuuttana toimii eurot. Lomakausi on keväästä syksyyn, eli mikäli haluaa helposti ja nopeasti lämpimään ja käsitellä tuttua rahayksikköä, niin Kreikka ja kanarian saaret tarjoavat tähän oivan mahdollisuuden vuoron perään, eli Kanaria talvella ja Kreikka kesällä.

Hania oli Kreetan pääkaupunki vuosina 1850-1971, jonka jälkeen pääkaupungin arvo siirtyi Iraklioniin. Arabialaisajalta (826-961) peräisin oleva kaupungin nimi on saanut nimensä juustoista, eli Hania tarkoittaa juustokaupunkia. Agia Marina ja Platanias kuuluvat Hanian lomakyliin, jotka lähtevät yhtenä ketjuna Haniasta itään.

Hanian tunnetuimpia ja kuvatuimpia paikkoja lienee kauppahalli ja Venetsialainen satama. Kauppahalli on peräisin vuodelta 1913 ja saanut rakennustekniset vaikutteensa Ranskasta. Sisältä löytyy luonnollisesti kalatiskit ja muuta paikallista tuotetta, mutta myös kaikenlaista turistikrääsää ja kahvila. Venetsialaisen sataman aallonmurtajan päästä löytyy 1570 luvulla Venetsialaisten rakentama majakka, jonka tosin egyptiläiset kunnostivat 1830 luvulla nykyiseen asuunsa. Laiva-arsenaaleista on jäljellä seitsemän, alkujaan niitä oli 17.

Muita nähtävyyksiä Hanian seudulla on Apteran rauniot vajaan 20 km päässä, eli varsin sopivan matkan päässä ensimmäiseksi autoreissuksi kokeiltaessa vuokra-auton kestävyyttä tai kuskin ja kartturin taitoja Kreikan liikenteessä. Aptera on rakennettu jo reilut tuhat vuotta ennen ajanlaskua ja oli aikoinaan Kreetan suurimpia kaupunkeja omine valuuttoineen. Roomalaisten aikaan Apteraan rakennettiin vesijohtoverkko ja teatteri, mutta kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä 600-luvulla. Itse raunioissa ei ole kovin paljon ihmeteltävää ja korkea kasvillisuus hankaloittaa hieman alueella liikkumista, mutta sisäänpääsymaksua ei ole ja sieltä on upeat näköalat Soudan lahdelle. Apteran nimi tarkoittaa siivetöntä.

Kreetan järvistä ainoaksi itseään tituleeraava Kournas järvi löytyy 50 km päästä ja sekin on varsin oiva kohde ensimmäiseksi autoilukohteeksi. Pysäköintipaikkoja on runsaasti, eikä autoa suinkaan kannata jättää ensimmäisten P-merkkien kohdalle, sillä myös rannassa on ollut aina meidän käydessä ilmainen pysäköinti. Järveen voi tutustua vuokraveneellä tai polkuveneellä, mutta myös kävellen kiertäen.

Lomakylistä sisämaahan mentäessä löytyy myös Agia järvi, jossa osa käy ihan pyörälläkin, mutta toki sinnekin autolla pääsee. Molemmilla järvillä on kahvilapalvelut, eli jätskiä tai suurempaakin evästä löytyy.

Matkanjärjestäjien lomaoppaista löytyy paljon muitakin kohteita, mutta ovat itseltämme vielä käymättä ja niitä on vielä paha suositella. Myös ostospaikat, ruokapaikat, aukioloajat, bussiaikataulut yms. perustiedot on paras katsoa aina lomaoppaasta tai omatoimisesti matkatessa kaivella tarpeen mukaan se ajankohtainen tieto esiin. Suuntaa antavia hintatietoja olen kuitenkin listannut ja mikäli vuokra-auton sijaan bussit tuntuvat turvallisemmilta, niin Aurinkomatkojen oppaan (2011 hinnat) mukaan alle kahden euron pääsee Haniasta lomarannikkoa Plataniakseen asti ja 2.30 euroa on sitten Malemeen asti. Hania-Kastelli väli alle viisi euroa, Haniasta Rehtyhmoniin alle seitsemän euron, Haniasta Paleohoraan alle kahdeksan euron ja Haniasta Iraklioniin vajaa 14 euroa.

26.04.2012 TO - Ensimmäinen päivä

Aikainen aamulento sujui lähes aikataulun mukaisesti ja kahden edellisen reissun pahoinvointia lievittääkseni otin pahoinvointilääkkeen ennen lentoa, mikä omalta osaltaan helpotti hieman myös koneessa torkkumista.

Ruokaa ei menomatkalla tullut otettua ja olen joskus katsonut dokkarin, jonka mukaan aikaeron siirto onnistuu tehokkaimmin myös aterioita etukäteen siirtämällä, joten yösyönti saisi elimistön luulemaan yötä päiväksi ja unirytmin palauttaminen huonojen yöunien jälkeen tulisi silloin entistä hankalammaksi.

Ja mitä nyt matkalla korviin tarttui, niin omien kuulokkeiden tai aiemmilla lennoilla omiksi ostettujen kuulokkeiden käytöstä peritään jälleen maksua tai kuulokkeet voi vuokrata menopaluun ajaksi viidellä eurolla. Nyt ostetut kuulokkeet kerätään paluulennolla takaisin, kuten joskus muinoin oli myös tapana, eli Finnairillakin alkaa hyvät ajat olla takana päin.

Perillä Hanian lentokentällä oltiin 9.30 ja Aurinkomatkojen tapaan kentällä oli selkeä opastus busseihin ja asiakkaat huolehdittiin hotelleihinsa asti. Tällä reissulla kuultiin myös muiden matkalaisten ihmetelleen aiemmilla reissuillaan Tjäreborgin varsin luottavaista tapaa jätättää myös ensikertaa matkaavia henkilöitä keskelle oudon kaupungin yöelämää, vaikka nämäkin matkalaiset olivat hotellinsa lopulta löytäneet.

Meidän hotelli sattui olemaan ensimmäisenä pysähdyspaikkana, joten kymmenen jälkeen oltiinkin jo kirjauduttu hotelliin ja saatu myös kassakaapin avain. Tavaroiden purkamisen jälkeen lähdimme sitten lounaalle Twinssiin, eli gyros pitallahan se loma piti aloittaa :)

Hotellille palatessa haimme Alexian kaupasta kahvipaketin, suodattimia, kahvimaitoa ja vettä, jonka jälkeen olikin vuorossa tervetulotilaisuudessa käynti. Itse tilaisuus ei nyt erityisemmin mitään tarjonnut, mutta tulipahan juotua lasilliset mehua. Nettifoorumeilla oli keväällä ollut jostain lehtijutusta lähtöisin keskustelua siitä, että Kreikkalaiset suhtautuisivat jotenkin vieroksuvasti nyt Suomalaisiin, mutta meidän kohdalla tämä ei näkynyt missään kohtaa, eikä myöskään infossa mitään sen suuntaista kerrottu.

Tervetulotilaisuus pidettiin Plataniaksen puolella Drosia nimisessä ravintolassa, joten siitä olikin hyvä jäädä Plataniaksen Snack bariin jätskikahville. Näiden jälkeen jaksoikin pelata yhden kierroksen minigolffia (5,-/kierros), kadun toisella puolella olevalla kentällä, mutta ilmaista uusintakierrosta ei jaksanut tällä helteellä pelata. Kävimme kuitenkin käveleskelemässä rannalla, ennen hotellille paluuta ja päivätorkkujen ottamista.

Illan jo hämärtyessä, kävimme hieman kuvailemassa ja kun emme löytäneet Horiatikoon menevää tietä (emme kävelleet riittävän pitkälle), niin palasimme takaisin ja jäimme syömään Kassandra nimiseen ravintolaan.

27.04.2012 PE - Haniassa

Perjantaina heräilimme ilman kelloa ja aamu vierähtikin lähes puolille päivin, eli hieman oli univelkaa kertynyt. Koska päivä oli jo pitkällä, jätimme aamupalan väliin ja siirryimme lounaalle Twinssiin. Torstain tervetulotilaisuudessa ei vielä tiedetty mitä minäkin päivänä tehtäisiin, joten emme varanneet autoa vielä silloin.

Sääennusteet arpoivat yhä sataako sunnuntaina vai ei, joten päätimme tehdä tänään Hanian visiitin ja ottaa auton huomisesta lähtien. Lounaan jälkeen kävelimme Aurinkomatkojen toimistolle ja autotarjouksista otimme viikonlopputarjouksen, eli auto kolme päivää lauantaista maanantaihin. Tarjouksen olisi voinut toki käyttää nimestään huolimatta vaikka keskellä viikkoa, mutta sattui nyt juuri viikonlopulle. Kyselimme myös heidän hotellitarjontaa Agios Nikolaoksessa, mutta opas ei osannut suositella mitään heidän hotelliaan tai osannut muutenkaan olla tässä avuksi, joten päätimme soitella aiemmin katsomiimme hotelleihin ja kokeilla tuuriamme.

Toimistolta kävelimme päätien varteen, josta turkoosit bussit Haniaan kulkevat pari kertaa tunnissa, mutta tällä kertaa sattui joku tauko kohdalle, sillä odottelimme Bussia tunnin verran. Lopulta kun bussi sitten tuli, otti kuski sisään etuovesta ja hoiti samalla rahastuksen, kun yleensä Kreetalla otetaan kyytiin takaovesta ja rahastaja hoitaa sitten rahastuksen. Itse rahastaja voi sitten olla jo bussissa tai hypätä kyytiin vasta jostain väliltä. Bussikyyti Platanias - Hania maksoi á 1,90.

Kun lopulta Haniaan pääsimme, niin suuntasimme bussiasemalta vanhan kaupungin puolelle, jonka katuja kierreltiin ja katseltiin. Hanian keskustassa näytti olevan työn alla yksi pitkä katu, mutta liikkeet sattuivat olemaan sopivasti korttelien välissä, jolloin niihin pääsi myös idyllisemmiltä kujilta.

Shoppailun ja kiertelyn jälkeen satuimme Venetsialaisen sataman luo, joten päätimme syödä siinä sitten jäätelöt. Useampi sisäänheittäjä yritti kaupata juuri heidän ravintolaansa, mutta jäätelöannoksia näytti olevan vasta ensimmäisessä, mikä ei tarvinnut sisäänheittäjiä. Näkyvä hinnasto riitti kertomaan mitä heillä oli tarjolla ja helteellä jäätelöannosten mainonta oli ihan paikallaan. Jäätelön lisäksi otimme kahvit ja yhden appelsiinimehun. Kahvittelun jälkeen jatkoimme katujen kiertelyä ja lopulta päädyimme takaisin bussiasemalle, josta hyppäsimme bussiin.

Takaisin hinta oli edullisempi (á 1,60), koska menimme vain Agia Marinaan asti. Liput ostimme bussiaseman myyntipisteestä ja myyjä näytti bussin lähtevän ulosajoportin luota ja epäselvä kuulutuskin kertoi bussin olevan lähdössä, mutta tarkemmin siitä ei saanut selvää. Portin luona ei ollut vielä oikeaa bussia ja sitä kysellessä kävi ilmi, että oikea on vielä laiturilla lipunmyyntipisteen kohdalla, joten kävelimme takas ja hyppäsimme kyytiin. Tällä kertaa kyytiin mentiin paikalliseen tapaan keskiovesta. Kärryjä tai muuta isompaa busseihin ei saa viedä, vaan ne laitetaan alas tavaratilaan. Bussi pysähtyi kyllä vielä ulosajoportin luona ainakin siksi aikaa, että rahastaja pääsi hyppäämään kyytiin.

Bussista jäimme pois ensimmäisellä Agia Marinan pysäkillä (Alexian kohdallakin olisi pysäkki), sillä kävimme ostamassa Super Marketista vettä, kahvipullaa/kakkua ja muuta pientä. Kreetalla näytti olevan uutena villityksenä (tai emme ole törmänneet aiemmin) kalahierontaa, sillä niihin törmäsi nyt kyllä yhtenään ja myös lomakylien pääkadun varrella näitä oli. Kalahieronta näytti olevan kympin luokkaa.

Hotellin parvekkeelle paistoi sopivasti ilta-aurinko, joten istuskelimme siinä hetken, kunnes sitten illan hämärtyessä lähdimme illalliselle. Illalispaikaksi tälle päivälle valikoitui Horiatiko, jonka muistelimme ihan hyväksi paikaksi, mutta tällä kertaa se ei kuitenkaan aivan sitä ollut.

28.04.2012 LA - Autoilua Hanian seudulla

Herätys oli kahdeksan maissa ja Europcarin sovittiin tuovan auto klo 9-9.30 välillä ja puolen maissa vuokraamon väki sitten tulikin. Vuokrahinta oli 135 euroa, mutta tämän lisäksi laajensimme omavastuutonta vakuutusta koskemaan myös alustaa, renkaita ja peilejä, jolloin loppusummaksi tuli 170 euroa per kolme päivää. Kaupungissa skootterit ovat jatkuvasti hivuttelemassa peilejä ja pikkuteillä alusta on kovilla, joten varsin oleellinen lisäturva.

Autoksi tuli Nissa Pixo, mikä oli 20 tkm ajetuksi autoksi hieman heikossa hapessa. Vuokraamon edustajan mukaan auto oli huippukunnossa (toinen henkilö toi auton) ja tankki täysi, mutta auton tarkistusvaiheessa tuli merkintöjä vaikka mistä naarmuista ja kolhuista, eli auto kannattaa myös oikeasti tarkistaa. Tässä tapauksessa ei tosin olisi omavastuuta ollut, vaikka joku vahinko olisikin jäänyt tuossa huomaamatta. Tankkikin oli tyhjä, joten auton palautuskin tapahtuisi sitten luonnollisesti tyhjällä tankilla ja tämä korjattiin papereihin.

Jätimme auton kuitenkin vielä hetkeksi parkkiin hotellin vierellä olevalle kentälle ja kävimme aamupalalla kadun toisella puolen Oscarissa. Aamupalan jälkeen suuntasimme sitten Plataniaksen aukion huoltoasemalle, jossa litrahinta 95:lle oli 1,915 euroa ja täydelle tankille kertyi hintaa näin 65 euroa. Tankkaus tuttuun tapaan palveluna, autosta nousematta.

Lähdimme ajelemaan lomakylien ja Hanian lähiseudun pikkuteille ja kiertelimme niitä sattumanvaraisesti ristiin, päätyen mm. Therisoksen rotkomaisemia ihailemaan, vielä kiinni olevan karting radan ja vesipuiston luo, Apteran raunioille ja Kourna järvelle. Myös lounastauon päätimme pitää Kourna järven ravintolassa.

Oikeastaan yksi syy, ettei autolla lähdetty heti kovin kauas, oli siinä, ettei sen kunto vakuuttanut myöskään ajossa. Auton vaihdelaatikko äänsi hieman, veto hyytyi välillä totaalisesti ja alustassa oli jotain häikkää, mikä ei oikein täsmentynyt näiden päivien aikana, mutta nämä kaikki saattoivat toki olla Nissanin ominaisuuksiakin. Aiemmin saamissamme Getzeissä sun muissa ei vastaavia ominaisuuksia ollut ja ne olivat varsin mukavia ajaa. Auton kolmisylinterinen moottori sirrasi kuitenkin mukavasti ja tuon soundin takia antoi jo vähän anteeksi hengettömyydelle.

Kourna järven pinta oli reilusti koholla, mutta veneilemään siellä olisi päässyt. Uida järvessä ei kuulemma saanut näin keväällä. Järveltä ajelimme sitten takaisin isompia teitä pitkin ja totesimme auton kunnon riittävän kyllä pidempäänkin rundiin, vaikka nopeudet tulikin pidettyä nyt varsin maltillisina. Hotellille ajoimme Plataniaksen kautta, käyden hakemassa Lidlistä vähän edullisempaa juotavaa, eli sieltä sai puolella eurolla puolitoista litraa hiilihapollista vettä.

Kahvit joimme hotellilla jälleen ilta-auringon loisteessa ja sitä ennen käväisimme myös tarkistamassa hotellin koneelta Agios Nikolaoksen hotellitarjontaa. Hotels.comista lajittelimme hotellit sen mukaan mikä olisi lähimpänä keskustaa ja kaksi ensimmäistä oli hinnaltaan samaa luokkaa, mutta vain toisessa oli mainittu pysäköintimahdollisuus lähistöllä (4e/vrk). Otimme hotellien numerot ylös ja soitimme tuohon hotelliin sitten huoneesta ja vaikka hinta puhelimessa olikin kympin suurempi, niin 70,-/vrk ei kuitenkaan kahdelta mikään mahdoton ollut ja sisälsi myös aamupalan, jota ei välttämättä nettihinnassa mukana ollutkaan.

Illalliselle mennessä kävimme nostamassa myös lisää käteistä, sillä huoltoasemille ei tuntunut korttimaksu käyvän, joten käteistä sai olla hieman enempi matkassa. Pääsääntöisesti kortilla pystyi maksamaan ja luultavasti debet olisi toiminut siinä missä Kanariallakin, mutta tuppasivat laittamaan joka paikassa suoraan creditin puolelta. Nostopaikaksi valitsimme pankin yhteydessä olevan automaatin ja lähin pankki löytyi Plataniakseen päin mentäessä päätien vasemmalta puolelta.

Illallispaikaksi valitsimme Plataniaksen puolelta löytyvän Tartufon, jossa olimme käyneet parilla aiemmallakin kerralla. Illallisaikaan Plataniaksen kohdalla ja oikeastaan pitkälle Agia Mariaankin asti, tuntui päätien varrella olevan selvästi enemmän toimintaa kuin päivällä, eli valtaosa liikkeistä avasi ovensa vasta illaksi ja pitivät ovensa kiinni aamupäivän.

29.04.2012 SU - Kohti Agios Nikolaosta

Sunnuntaina heräsimme yhdeksän aikaan ja pakattiin reput Agios Nikolaoksen reissua varten. Aamiaisella käväisimme Agia Marina Snack bar nimisessä paikassa, mikä löytyi pienen kävelymatkan päässä kun lähdimme Hanian suuntaan. Aamupalalla käydessämme huomasimme erään autovuokraamon pihassa vanhemman mallisen Porsche Boxsterin, eli sellainenkin vuokralle löytyisi, mikäli oikealla autolla tahtoisi huristelemaan.

Kreetan isommat kaupungit, Hania, Rethymnon, Iraklio ja Agios Nikolaos sattuvat sijaitsemaan toisistaan noin tunnin ajomatkan päässä, eli matka Haniasta Agios Nikolaokseen kesti sen kolmisen tuntia ja siirtymä kaupungista toiseen oli varsin jouheva, eikä matka tuntunut edes kovin pitkältä. Paikalliseen tapaan Poliisejakin näkyi teiden varsilla tai tuli vastaan, mutta mitään näkyvää ne eivät tehneet. Autoja saattoi tulla normaalin liikenteen mukana hälytysvalot päällä ja samoin teiden varsilla puskan varjoissa olevissa autoissa oli hälytysvalot päällä. Paikallisilta ei muistanut missään vaiheessa kysyä oliko kyse kenties siitä, että tutkaamisesta piti varoittaa tjsp.

Pysähdyimme joitain kertoja napsimaan hieman kuvia ja päätien varrella olevien taukopaikkojen roskaisuus jaksoi kyllä tälläkin kertaa ihmetyttää. Enkä tarkoita tällä mitään turistien muovipulloja, vaan rakennusjätettä, huonekaluja, auton osia, yms. Ilmeisesti jätteenhävitys on sen verran kallista, ettei siitä haluta maksaa, vaan kipataan mieluummin kuormat taukopaikoille. Turismista elävän maan luulisi kiinnittävän moiseen asiaan huomiota.

Perille päästyä löytyi tuttu pysäköintialue helposti, mutta siitä ei ole tietoa onko pysäköinti kaupungin toimintaa tai kuka sitä pyörittää, mutta rahastajat olivat sunnuntaina nuoria tyttöjä ja kertoivat, että seuraavan päivän pysäköintimaksu pitäisi käydä maksamassa aamulla yhdeksältä ja ettei sitä voi maksaa etukäteen. Pysäköinnistä jäi itselle kuitti ja ilmeisesti valvojat pitivät myös itsellään kirjaa ketkä olivat maksun maksaneet.

Hotellin respassa ei ollut ketään paikalla, joten kävimme kysymässä rannan puoleisesta ravintolasta respan henkilökuntaa ja samalla hotellin omistaja sattui sitten jostain paikalle ilmaantumaan, joten palasimme takaisin hotellin puolelle. Omistaja kertoi siinä kirjautumisen yhteydessä, että hänet tavoittaa parhaiten puhelimella, mikäli ei satu siinä näkösällä olemaan. Hän kävi myös saattamassa meidät huoneeseemme ja esitteli sen, sekä eri kaukosäätimien toiminnan, jotta telkkareiden ja ilmalämpöpumppujen käyttö varmasti onnistuisi. Lisäksi hän totesi vielä pariin kertaan, että hänelle voi aina soittaa, jos jotain kysyttävää ilmenee.

Huoneistoa ja sen hyvää varustelua hetken ihmeteltyämme, pistimme passit, auton avaimet sun muut ylimääräiset jutut kassakaappiin ja lähdimme syömään läheiseen Twinsiin, sillä sieltä oli saatu myös edellisellä kerralla maittava lounas. Lounaalla vierähti hyvä tovi, sillä pihapaikat olivat varsin täynnä ja palvelu tahtoi olla hieman hidasta. Kahville emme jääneet, vaan lähdimme kiertämään katuja ja pohjatonta järveä kiertävää kävelyreittiä.

Pohjattoman järven kallion seinämässä olevan kirkon ovi oli auki, joten kävin vilkaisemassa mitä sisältä löytyy, mutta siellä olikin täysin pimeää. Aluksi sisältä alkoi kuulua pientä vikinää, joten mietin oliko siellä lepakoita vai lintuja, mutta kun sitten kameran salamalla väläytin vähän valoa, niin vähän matkan päästä alkoikin kuulua pienten koirien räksytystä. Aina kun koiria kohti käveli, juoksivat ne vinkuen karkuun ja kun pysähtyi, alkoi hirveä räksytys. Paikka oli täysin raunioitunut ja ränsistynyt, joten otin vain muutaman kuvan ja palasin ulos.

Kiersimme järven vähän eri reittiä kuin oli alkuun tarkoitus, joten emme sitten jääneetkään ylös kahville, vaan joimme jätskikahvit alhaalla jossain järven kahviloista. Pikkuhiljaa palailimme sitten hotellille ja kun päivän hiet oli saatu pestyä jälleen pois ja testattua uutta kylppäriä, alettiin miettiä illallispaikkaa. Iltapäivällä oli varsinkin pohjattoman järven ympärillä monenlaista sisäänheittäjää, joten niistä paikoista ei jäänyt kovin hyvää kuvaa. Pienen kuvausreissun ja iltakävelyn jälkeen päätimme käydä syömässä Hotellin rannan puolelta löytyvässä Barko ravintolassa.

Agios Nikolaosta ja aiemmin Haniaakin kierrellessä on tullut mieleen, että olikohan osa liikkeiden eteen hyljätyistä skoottereista jätetty ihan vain siksi, että liikkeiden edusta saadaan pidettyä tyhjänä autoista. Ajokelvottomia skoottereita näytti nimittäin olevan aika paljon katujen varsilla ja usein juuri liikkeiden edessä (jopa skootterikorjaamon edessä). Myös kulkukissojen määrä oli runsaan oloinen tai sitten sen vain oli unohtanut, kuinka paljon saarella noita kissoja vilisi, sillä kaupungissa ei pitkästi voinut kulkea kissoja näkemättä. Kissat olivat sen verran arkoja, ettei ollut epäilystäkään, etteivätkö eläneet omillaan ja vain yhdellä huomasimme kaulapannan. Heinäsirkat olivat isoja ja näyttivät maistuvan kissoille myös keskustan ruohikoissa.

30.04.2012 MA - Paluu Hanian seudulle

Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme ennen aamupalaa yhdeksän maissa pysäköintialueella, ostaaksemme pysäköintiaikaa ja viemässä reput auton tavaratilaan. Eipä siellä kuitenkaan ketään lippujen myyjää näkynyt ja kun paikallisia alkoi pysäköidä autojaan, lähtien jatkamaan saman tien matkaansa, niin päätimme sitten itsekin syödä ensin aamupalan ja ihmetellä sitten lippuasiaa.

Aamupala tarjoiltiin pöytään, kuten aikoinaan Maspalomaksen hotellissa oli, mutta tällä kertaa aamiainen oli runsaampi ja myös vaihtoehtoja oli enemmän. Paikallinen jugurttikin oli ihan syötävää kun sen maustoi banaaneilla, mansikoilla tai hunajalla, eikä muussakaan tarjonnassa mitään vikaa ollut.

Aamupalan jälkeen luovutimme hotellihuoneen ja lähdimme katselemaan joko parkkipaikalle olisi rahastaja tullut. Hotellilta toivotettiin turvallista matkaa ja kauhisteltiin sitä kuinka hulluja paikalliset ovat auton ratissa. Rahastaja oli ehtinyt paikalle, joten auton tuulilasissa oli pysäköintimaksukuitti, joka käytiin maksamassa rahastajalle.

Hotellin aulassa oli kunnollinen maantiekartta, jossa oli korkeuserot, kunnon merkinnät risteyksistä yms., mutta unohdimme kysyä hotellista mistä noita saa. Lomaoppaat ovat aiemmilla kerroilla ja tämänkin reissun infotilaisuudessa kertoneet, ettei Kreetasta kunnon karttoja ole ja olemme näin ollen tyytyneet noihin kehnoihin kartan korvikkeisiin. Karttoja meillä oli varmaan sen neljä kipaletta ja osa teistä oli joka kartassa hieman eritavalla piirretty ja risteysten tasomerkinnät puutteelliset. Navigaattorinkin olisi voinut tietenkin matkaan ottaa, mutta oma riesansa siinäkin olisi ollut.

Agios Nikolaoksesta lähdimme ajamaan kaupungin pohjoispuolella olevalle Spinalongan niemelle ja satuimme oikaisemaan sitten vähän isommankin nyppylän yli, jossa auton voimavarat alkoivat olla todella koetuksilla, mutta onneksi teillä ei juuri muuta liikennettä ollut ja pystyimme etenemään omaan tahtiimme.

Palasimme sieltä sitten aikamme kierreltyämme päätielle ja tankkasimme auton Shellillä. Tankkasimme vain parilla kympillä, koska bensan tarvitsi riittää vain Haniaan ja auton saisi palauttaa tyhjällä tankilla. Polttoaine maksoi Plakan kylässä 0,1e/l enemmän kuin päätien varrella, eli enemmän ajavan kannattaa tietenkin hieman hintojakin seurata.

Shelliltä sai myös jätskit, joten söimme siinä sellaiset ja ostimme myös yhden vesipullon. Huoltoasemalla pelasi tankkauspalvelu tuttuun tapaan. Jätskien jälkeen jatkoimme matkaa saaren pääkaupunkiin Iraklioniin ja siellä oli tarkoitus pysähtyä hetkeksi käveleskelemään, mutta päätien liikennekaaos olikin jotain aivan käsittämätöntä. Autot yrittivät tunkea joka raosta ja siitä mistä eivät mahtuneet, suihki sitten mopoja ja skoottereita. Kello oli jotain kahden tai kolmen aikaan, joten taisi olla paikallisittain pahimmoilteen ruuhka-aikaa.

Jokaisessa isossa kaupungissa näytti olevan kerjäläisiä ja liikennevaloissa ikkunoiden pesijöitä, jotka tuppasivat puoliväkisin turistien kimppuun, mutta itse osasimme välttää näiden touhut. Agios Nikolaoksessa oli myös kukkien ja ilmapallojen myyjiä kadulla.

Parkkipaikkaa ei näyttänyt pienen etsimisen jälkeen löytyvän ja vaikka meillä ei sinänsä olisi mikään kiire ollutkaan, niin paikallisilla alkoi välittömästi torvet soimaan, mikäli joku erehtyi pistämään hätävilkut päälle ja suunnittelemaan pysäköintiä. Suihkaisimme sitten eräästä risteyksestä pienelle sivutielle, josta löytyi sopiva kolo auton tilapäiseen pysäköintiin ja saimme tarkistettua kartasta mistä mihin olimme ajaneet ja mihin meidän oli tarkoitus ajaa.

Heitimme uuden rundin kaupungissa, mutta tälläkään kertaa ei onnistuttu pääsemään haluttuun kohtaan kovin sulavasti, joten ajattelimme liikenteen olevan nyt sellainen, ettei tämä ollut paras hetki kaupunkiin tutustumiseenkaan. Palasimmekin sitten takaisin päätielle ja jatkoimme matkaa kohti Rethymnonia. Rethymnonin ja Iraklionin välillä oli tuttuun tapaan appelsiinien myyjät päätien varrella, mutta emme pysähtyneet kauppaa tekemään.

Rethymnonissa jätimme auton parkkiin linnoituksen länsipuolella olevalle parkkipaikalle, jossa oli ilmainen pysäköinti ja josta pääsi keskustaan varsin näppärästi. Aluksi kävelimme Venetsialaiseen satamaan ja kävimme syömässä jossain rannan ravintolassa. Ruoka ei kaksinen ollut, mutta siirtyipä nälkä.

Ruokailun jälkeen kiertelimme katselemassa kaupungin katuja, sekä pieniä putiikkeja, jonka jälkeen ostimme jätskit ja uuden vesipullon autoon. Autossa oli kyllä ilmastointi, mutta siitä tahtoi löytyä vain tehoton tai liian tehokas jäähdytys, ei oikein mitään siltä väliltä. Jätskit syötyämme suuntasimme auton nokan Haniaa ja sen lomakyliä kohti ja teimme jälleen mutkan Lidlin kautta, ostaen sieltä nyt hieman kahvipullaa ja myös lisää vettä. Lämpömittarit näyttivät joka paikassa varjossa yli kahtakymmentä ja auringossa yli kolmeakymmentä, joten juotavaa tosiaan meni reilusti.

Autoon syttyi polttoaineen loppumisen merkkivalo sopivasti Lidlin pihasta lähtiessä, eli polttoainetta oli kutakuinkin sen mitä auton saadessammekin. Hotellille päästyämme jätimmekin auton avaimet saman tien respaan, josta vuokraamo ne sitten löytäisi.

Lidliltä hotellille palatessa huomasimme myös Symposiumin avanneen ovensa ja näin ollen tämän päivän illallispaikkakin oli selvä. Siellä otimme reilut pihvit ja nautimme hyvästä ruoasta. Ruokalistat olivat uudistuneet ja kielikukkasista saattoi päätellä, ettei ravintolassa ollut enää suomalaisia työntekijöitä. Täällä on tullut aiemmillakin reissuilla käytyä sen verran, että osa tarjoilijoista muistaakin meidät. Ruoka oli hyvää, kuten aina.

Hotellille palatessa oli hotellin ulkokäytävällä muutama puutarhakuoriainen, joita myös usein torakoihin sotketaan, mutta niitä nämä eivät siis ole. Seinustalla oli myös muutama sisilisko vilvoittelemassa.

01.05.2012 TI - Aurinkoa ja joutenoloa

Tiistaina heräsimme yhdeksältä ja kävimme aamupalalla vastapäisessä Oscarissa. Koska auringossa makoilu ei hirveästi kiehtonut, niin läksin kävelemään rantaa Hanian suuntaan. Rannalla rakenneltiin ja kunnostettiin erästä laituria, josta ei kuitenkaan vielä käynyt ilmi, mitä siitä oli lopulta tulossa, mutta tuskin se ihan vain auringonottoalustaksikaan oli tulossa.

Rantojen siistimiset oli jo aloitettu, vaikka tervetulotilaisuudessa varoiteltiin rantojen olevan vielä hieman roskaisia, mutta eipä tuolla nyt mitään isompaa roskaa ollut, aiempina keväinä oli mielestäni enempikin.

Kato Staloksen puolella alkoi olla jo varsin runsaasti hylättyjä ja hajoitettuja rakennuksia, joten niissäkin tuli piipahdettua silkasta mielenkiinnosta. Osassa oli portaisiin aseteltu purnukoita tai vastaavia siihen malliin, että niillä oli joku tarkoituskin, joten tuollaisien portaiden kestävyyttä en lähtenyt kokeilemaan. Toki tarkoitus tai viesti saattoi olla jokin muukin, mutta lomalla haluaa välttää turhia vahinkoja. Paikalliset asukkaat näyttivät hyödyntävän hylättyjen rakennusten pihat autojensa saamiseksi varjoon, kun menivät rannalle aurinkoa ottamaan, eli rannoilla oli myös paikallista väkeä.

Staloksen päässä oli pieni rantakahvila, josta ostin kahvin ja lasillisen soodavettä. Hintaa näillä oli muutaman euron verran. Jatkoin matkaa vielä Kato Daratson puolelle, josta sitten käännyin takaisin kun ranta alkoi muuttua betoniseksi. Kyseessä oli jonkinlainen levike, josta oli kipattu rantaan betonijätettä ja tiiliskiviä, eli lomarannikon saattoi varmaan katsoa päättyneen siihen. Aikaa hotellilta oli kulunut lähes 2,5 tuntia, mutta toisaalta matka oli taittunut varsin rauhallisesti. Takaisin hotellille kävelin päätietä pitkin ja matkalla tuli ostettua jätskiä ja vesipullo, sekä pysähdyttyä muutaman kerran kuvaamaan, mutta aikaa meni tästä huolimatta vain tunteroinen.

Söimme vähän myöhäiseksi käyneen lounaan hotellin altaalla ja kävimme hakemassa jälkiruoaksi sitten jätskit Alexian kaupasta, sekä keittämässä kahvit hotellihuoneessa.

Tämän jälkeen jatkoin matkaa rantaa Plataniaksen suuntaan ja Plataniaksen joelle asti kävelinkin noin tunnissa, mutta siitä en sitten helteestä johtuen viitsinyt jatkaa, vaan tulin tielle Lidlin kohdalta ja kävelin päätietä takaisin. Matkalla ostin jälleen juotavaa ja tarkistin minijunien aikataulut, vaikka niillä ajelu nyt lopulta sitten jäikin tekemättä. Lidliltä hotellille meni myös se tunteroinen kävellen.

Alkuilta kului sitten parvekkeella ilta-auringosta nauttien ja illalliselle päätimme mennä nyt Nymfiin, johon ei hirveän pitkä matka ollut ja josta oli edelliseltä vierailulta hyvät kokemukset. Tällä kertaa palvelu oli varsin välinpitämätöntä, eikä ruokakaan parasta mahdollista.

02.05.2012 KE - Aurinkoa ja joutenoloa edelleen

Keskiviikkona heräsimme yhdeksän korvilla ja kymmeneltä olimme jo bussimatkalla Haniaan. Söimme yhdistetyn aamupalan ja lounaan, jonka jälkeen kiertelimme kaupungin katuja jonkun tunnin. Ostimme bussiasemalta liput takaisin ja bussikin sattui taas sopivasti lähtöä tekemään, joten hyppäsimme kyytiin. Jäimme pois Alexian kohdalla olevalla pysäkillä ja matkan hinta edelleen sen 1,60 per henkilö.

Iltapäivä kului hotellilla levähdellen, sillä keli oli turhan lämmin pidemmille kävelyreissuille. Siinä parvekkeella tulin huomanneksi miksi hotellin opaskirjat näyttivät olevan tuon tuostakin hukassa ja syyksi paljastui virolaismatkaajat, jotka näyttivät vievän ne aina itselleen altaalle. Ajattelivat niiden olevan ilmeisesti vain heitä varten.

Illalliselle päätimme mennä Mitsokseen, mukavaan rantaravintolaan, josta edelliseltä reissulta oli hyvät kokemukset.

03.05.2012 TO - Paluu kylmyyteen

Myös viimeisenä aamuna noustiin hyvissä ajoin, sillä huoneet piti luovuttaa jo klo 12 ja tavarat piti laittaa sitä ennen kasaan ja käydä myös aamupalalla. Bussi oli tulossa vasta klo 19, eli odottelua oli tiedossa ihan riittämiin. Aamupalalle oltiin menossa samaan paikkaan kuin sunnuntaina, mutta sepä ei ollutkaan tänä aamuna auki, joten palailimme sitten takaisin ja kävimme vastapäisessä Oscarissa. Keli oli jälleen sen verran lämmin, että pidemmät kävelyreissut päätettiin jättää pois, sillä suihkuunkaan ei enää ennen lentoa päässyt.

Ennen huoneen luovutusta joimme vielä kahvit ja Alexian omasta kaupasta löytynyt pieni paketti riittikin sopivasti viikon tarpeisiin. Toki joimme aika usein myös kahvit muualla. Kahville haimme kaveriksi myös hieman kakkua Super Marketista. Tämän jälkeen kello olikin jo kaksitoista ja kävimme luovuttamassa huoneen, jonka jälkeen jäimme sitten istuskelemaan hotellin aulaan.

Lounaalla kävimme allasbaarissa ja vielä ennen lähtöä kävimme syömässä pikaisesti läheisen hotellin kahvilassa, sillä Alexian keittiö ei ollut siihen aikaan auki. Bussi tuli kutakuinkin ajallaan ja itse bussimatka sujui varsin jouhevasti. Lentokentällä oli tuttu kaaos, eli siellä oppaat eivät ole vielä oppineet hoitamaan hommaa ihan putkeen, nytkin jonot teetätettiin vääristä väleistä ja tällä sotkettiin toisen lentoyhtiön selvitykseen pyrkiviä, joita sitten toisen yhtiön väki kävi meidän jonoista poimimassa.

Kun sitten lähtöselvitykset saatiin tehtyä ja läpivalaisu hoidettua toisessa pisteessä (jonne matkustaja laukun Hanian kentällä itse huolehtii), niin päästiin vihdoin turvatarkastukseen. Konetta ei kovin pitkään tarvinut odotella, mutta lähtöportteja arvottiinkin sitten pidempi tovi. Koneisiinhan täällä mennään aina bussilla, joten ovella ei isommin merkitystä toki ole.

Itse lento meni sitten torkkuessa ja lennon illalliselta poimin vain jälkkärin parempaan talteen. Jostain syystä paalulennoilla koneiden lämpötila tuppaa olemaan turhan kuumalla ja ilma huonoa, eikä tämäkään reissu tehnyt poikkeusta. Helsinki-Vantaan päässä laukun sai varsin nopeasti ja siirryimme yöunille Hiltoniin.

Hotelli Alexia


Hotelli Alexia sijaitsee Agia Marinan kylässä ja oli tuttu edelliseltä Kreetan reissulta, mutta päivitetään nyt tietoja ainakin joiltain osin.

Hotelli on muiden tapaan varsin pieni, koostuen kahdesta kaksikerroksiesta rakennuksesta, joista kadun puoleisessa sijaitsee kauppa ja ravintola. Toinen rakennus on altaan puolella ja allasalueelta pääseekin suoraan hiekkarannalle, josta löytyy aurinkotuoleja. Hotellin ravintola ei ollut tällä reissulla auki, vain allasbaarista sai purtavaa, mutta gyrokset olivat maukkaita myös Alexian tapaan tehtynä. Myös kauppa sulki ovensa ainakin yhtenä päivänä ennen aikojaan, eli muiden liikkeiden tapaan aukioloajat olivat suuntaa antavia.

Huone sijaitsi toisessa kerroksessa ja altaan puoleisessa rakennuksessa. Huoneistossa oli iso huone keittonurkkauksella ja pesuhuone. Ikkunoiden ja ovien tiivistys oli varsin hyvä, eli mitään aaltojen kohinoita ei ovet sulkiessa sisään kantautunut. Sen sijaan hotellin sisäisiä ääniä kyllä kuului, mm. ilmalämpöpumppujen hurinoista tuli renosanssiääniä ja samoin putkistot sekä jääkaappi piti myös öiseen aikaan omia ääniään.

Pistorasioiden sijoittelu oli edelleen hieman ihmeellistä. Esim. kahvinkeitin löytyi, mutta keittonurkkauksesta ei löytynyt sille pistoketta. Samoin peilipöydän jalka peitti sen vieressä olevan pistokkeen, vaikka viimeistään pöydän asennuksen yhteydessä olisi luullut asian tulevan esiin ja asia olisi korjaantunut puukon sipaisulla. Muilta osin kalustus olikin varsin kunnossa, eikä sängytkään ihan huonoimmasta päästä olleet. Myös kaappitilaa ja hengareita oli juuri kahden hengen tarpeisiin, mutta valoa vaatekaappiin sai vain vessan kautta.

Huoneistosta löytyi pieni tallelokero, johon ei mitään järkkäriä tai kannettavaa olisi saanut mahtumaan. Tallelokeron viikkovuokra oli 10 euroa. Ilmalämpöpumpun viikkovuokra olisi ollut 44e ja television 7e. Aulan tietokoneen käyttö maksoi kaksi euroa tunnilta. Huoneistosta löytyi mainittujen kahvinkeittimen ja jääkaapin lisäksi myös keittolevyt ja hieman ruokailuvälineitä.

Suihkukaivo ei vetänyt riittävän hyvin, mikäli suihkussa koitti pitää vähänkin suurempaa painetta, samoin veden lämpötila vaihteli välillä suurestikin. Huoneiston sähköt aktivoituivat avaimenperällä ja huoneistoon oli vain yksi avain, mutta toista ei kyllä edes kysytty. Avainta piti kuljettaa aina mukanaan, sillä respa ei ollut aina paikalla.

Hotellissa oli tälläkin kertaa hieman ongelmia muurahaisista, nyt niitä oli ensimmäisinä päivinä vessassa ja hajuista päätellen siivooja niitä oli yksi päivä koittanut vähän myrkyttääkin. Myös sääskista tuppasi olemaan yöllä pientä häiriötä, jos vessan ikkunan oli unohtanut auki kun lähti illalla syömään. Päivällä sääskiä ei näkynyt tai pyrkinyt sisään.

Hotelli Palazzo


Palazzo sijaitsee Agios Nikolaoksen rannalla ja kyseessä on aivan eri luokan hotelli kuin mitä valmismatkoilla on vastaan tullut. Hotellin yleisilme oli siisti ja viimeistelty, palvelu erinomaista ja kokonaisuus hyvin paketissa.

Huoneiston hintaan sisältyi ilmalämpöpumput erikseen makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen, jolla huoneiston lämpötilan sai säätää mieluisakseen. Hotellin henkilökunnasta tapasimme vain omistajan, mutta aamiaisella oli keittiössä myös toinen henkilö. Kirjautumisen jälkeen meille käytiin esittelemässä huoneisto ja samalla varmistettiin myös ilmalämpöpumppujen ja muiden kaukosäädinten toiminta, sekä pyydettiin olemaan yhteydessä, jos jotain kysyttävää ilmenee. Respa ei ollut jatkuvasti paikalla, vaan saisi parhaiten kiinni puhelimella ja myös huoneen omasta puhelimesta respaan soittaessa puhelin kääntyisi oikealle henkilölle.

Makuuhuoneessa oli varsin mukavan tuntuinen parisänky ja vaatekaappi kahden henkilön tarpeisiin. Kaapista löytyi myös lukittava kassakaappi (sisältyi hintaan ja kooltaan kuten Alexiassa), silitysrauta ja -lauta, lisähuovat ja tyynyt. Yöpöydältä löytyi silmälaput molemmille, vaikka erillisten ikkunaluukkujen myötä huoneiston sai kyllä taatusti riittävän pimeäksi. Makuuhuoneen puolelta avautui ovi ranskalaiselle parvekkeelle ja olohuoneen puolelta löytyi oikeampikin parveke.

Olohuoneesta löytyi keittonurkkaus, jossa näytti olevan varsin monipuolinen varustelu, eli mikroaaltouuni, keittolevyt, astiastot, kahvin- ja vedenkeittimet, leipägrilli, astianpesutarpeet ja jonkinlainen ilman raikastinkin. Telkkarit löytyivät sekä olohuoneesta, että makkarista. Minibaarin vesipullo maksoi vain 0,50 euroa. Olohuoneesta avautuva parveke oli pieni, juuri kahdelle tuolille ja pöydälle. Olohuoneen sohvasta avautui tarvittaessa lisävuode.

Pesuhuoneesta löytyi amme, tossut ja kattavat pesu- ja hoitoaineet. Yleisilmeeltään hotelli ja huoneisto olivat antiikkisen idyllisiä ja miellyttäviä. Huoneistoon sai halutessaan kaksi avainta ja pistorasiatkin olivat hieman fiksummin sijoiteltu kuin Alexiassa, vaikka toki täälläkin pientä viilaamista sen suhteen olisi ollut. Mikäli rannalle teki mieli, niin mm. rantapyyhe olisi järjestynyt hotellin puolesta ja muutenkin hotellissa muistettiin korostaa palveluvalmiutta.

Aamiainen kuului myös hintaamme (5,-/hlö) ja sen sai halutessaan myös aikaistettuna tai myöhästettynä. Aamiainen tarjoiltiin pöytään, eli meille kerrottiin mitä olisi tarjolla ja kysyttiin mitä haluttaisiin. Viidellä eurolla sai varsin monipuolisen ja maukkaan aamiaisen, joten se kannattaa tässä hotellissa yöpyessä ehdottomasti ottaa.

Hotellin palvelu oli todella ystävällistä, leppoisaa ja luontevan oloista, joten siitä jäi kokonaisuudessaan todella hyvät fiilikset. Ehdottomasti siis tutustumisen arvoinen hotelli, jos mukavaa ja rauhallista hotellia Agios Nikolaoksesta etsii. Hinta kahdelta henkilöltä yhdeksi yöksi oli 70 euroa, mikä ei tuntunut lainkaan kalliilta ja mieli teki kyllä jäädä pidemmäksikin aikaa. Merinäköalasta olisi tullut 20 euron lisä, mutta pelkäsimme varatessa turhaan huoneen vetoisuutta.

Ruoka ja juomat


Vaikka vesijohtovesi näin keväällä juomakelpoista olikin, niin käytimme sitä vain kahvinkeittoon ja peseytymiseen. Juomaksi ostimme pullotettua vettä ihan jo senkin vuoksi, että hiilihapollinen vesi tuntuu olevan helteellä parempi juoma kuin pelkkä vesi. Hiilihapollista sai kun pyysi kuplivaa vettä. Puolen litran vesipullon hinta vaihteli puolesta eurosta euroon, mutta kun reissun jälkeen Lahden Historic Motoshowssa piti vastaavasta vesipullosta maksaa kolme ja puoli euroa, niin ei nuo euronkaan hinnat pahalta enää tuntuneet.

Kahvimaitoa ostimme kaksi kertaa. Ensimmäinen maito oli valmiiksi huonoa ja toinen meni pilalle muutamassa päivässä, joten ostimme lopulta maitonappeja. Jääkaapin lämpötila oli riittävän viileä, joten ilmeiseti molemmissa oli päässyt kylmäketju katkeamaan. Kahviloiden kahvitarjonta oli aika heikkoa, sillä hyvää kahvia ei tahtonut mistään saada. Kreikkalaisten oma kahvi on sokerin kanssa keitettyä ja saattaapi maistua makean ystäville. Espressot ja suodatinkahvit olivat mitä milloinkin, pääsääntöisesti laihoja.

Kahvilat ja aamupalapaikat


+ uskaltaa suositella | o ajaa asiansa | - jättäisin väliin

+ Plataniaksen puolelta löytyvässä Snack barissa on tullut käytyä aiemmillakin reissuilla aamiaisen merkeissä, mutta nyt istahdettiin vain kahville ja jäätelölle. Jätskiannos á 4,50 ja kahvit á 2,70.

+ Venetsialaisessa satamassa tuli Haniassa pysähdyttyä jätskille ja kahville Kondiaki kadun kulmassa olevassa ravintolassa, jonka nimi jäi unholaan.

+ Alexiasta Hanian suuntaa lähdettäessä oli kyltin mukaan Agia Marina Restaurant - Snack bar, jossa huomiota kiinnitti runsas kukkien määrä. Aamiaiseksi otimme toiselle englantilaisen aamiaisen sekä sitten toiselle erikseen sandwichin, mehun ja kahvin. Loppusumma taisi olla 17 tai 19 euroa, kuittia ei tullut, mutta jälkkäreiksi tuli jätskit, mikä oli näillä keleillä kaikkein mieluisin vaihtoehto.

+ Reissun paras aamiainen tarjoiltiin Agios Nikolaoksen Palazzo hotellissa, jossa aamiainen tarjoiltiin pöytään ja sisälsi paahtoleipiä, juustoa, kalkkunaleikkeitä, kananmunia, kroisantteja, jugurttia, mansikoita, banaania, appelsiinimehua, kahvit, suklaakakkua, kahdenlaisia leivoksia, jotain pasteijoita, sekä Bougatsa leivoksia, joiden täytteenä on mizithra juustoa ja päällä kanelia. Leiville löytyi toki erilaista marmeladia, voita yms. Lisääkin olisi varmasti voinut toivoa, mutta kylläpä tämä annos hyvin jo aamupalaksi riitti.

o Alexiaa vastapäätä oli Oscar, jossa on tullut käytyä aamiaisella aiemmallakin reissulla ja myös tällä kertaa siellä tuli useampi aamiainen nautittua. Ruoka on ihan ok, mutta palvelu hieman välinpitämätöntä, vaikka sinänsä asiat hoituikin.

o Epimenidis hotellin edessä olevassa kahvilassa tuli käytyä syömässä viimeisenä päivänä, juuri ennen bussin noutamista, sillä Alexian oma keittiö oli tuolloin kiinni. Kreikkalainen salaatti, club sandwich, espresso ja toinen tuplana tekivät 19 euroa.

- Agios Nikolaoksen pohjattoman järven reunalla olleesta Cafe Hellassa sai ihan ok jätskit, mutta kahvi oli luokattoman huonoa. Jätskiannos á 6,70 ja kahvi á 3,30.

Lounas-, päivällis- ja illallispaikat


+ uskaltaa suositella | o nälkä lähtee | - jättäisin väliin

+ Kävimme lounastamassa Twinsissä gyros pitat useampanakin päivänä ja ne maistuivat yhtä hyvin kuin aiemmillakin reissuilla. Twins löyty Plataniaksen päätien varrelta ja gyroksen saa reilulla parilla eurolla.

+ Ensimmäiseksi illallispaikaksi osui sattumalta Kassandra family restaurant, mikä löytyy Agia Marinan pääkadun varrelta ja ruoka oli ihan ok. Kuitti oli selkokielellä, mutta käsin kirjoitettuna, joten sisältöä joutui jälkikäteen hieman miettimään. Alkuleipien lisäksi taisi olla gyros lautanen ja souvlaki + vesi, hintaa illalliselle tuli 24,10. Laskun mukana tuli paikallista punaviiniä, jonka maku oli lähinnä käyneen sekamehun luokkaa. Alkuun tulleet valkosipulijuustoleivät olivat kyllä parhaat mitä lomarannikon ravintoloissa on kohdalle sattunut, voi suositella. Myös palvelu oli varsin asiallista, mutta espresson nimellä sai eteensä aivan käsittämätöntä litkua.

+ Toiseksi illalispaikaksi valikoitui Horiatiko, mikä löytyy Agia Marinan yläkylän puolelta ja josta oli myös aiemmalta reissulta hyvät kokemukset. Ruoka oli tälläkin kertaa ihan ok, vaikka annoskoot olivat varsin vaihtelevat ja siinä missä esim. jätskiannos oli ihan sopiva yhdelle, niin kakku olikin sitten neljä palaa kakkua ja useita jätskipalloja, sekä kermavaahtoa. Kakusta olisi riittänyt hyvin neljälle hengelle, mutta hintojen perusteella tai listalta tätä ei voinut päätellä, ellei sitten jossain takakannessa ollut jotain pientä pränttiä. Mutta edullinen tuo kakku oli, vaikka puolet jäikin syömättä. Kreikkalainen salaatti yms. oli ihan ok ja reilun kokoisia. Laskun mukana tuli toiselle joku Baileys pohjainen juoma ja toiselle ilmeisesti Metaxaa. Alkuleivät tilattiin vain toiselle, mutta tuotiin ja laskutettiin molemmilta. Lasku ei ollut täälläkään selkofonteilla, mutta loppusummaksi tuli 43,10 euroa. Pihviannoksen hinta oli 19 euroa, jälkkärit 4 ja 5 euroa, muiden erittelyä ei jälkikäteen enää muista, vaikka lasku tuleekin aina maksuvaiheessa tarkistettua. Kortilla maksu onnistui ja maksu käytiin suorittamassa kassakoneen luona, jossa nuori tyttö näytti olevan kassakoneen hoitajana ja korttimaksu onnistuikin aiempaa reissua paremmin rutiinilla.

+ Lauantain illallispaikka oli Plataniaksen kohtalta päätien varrelta löytyvä Tartufo, jossa on tullut käytyä myös aiemmilla reissuilla. Listalta valikoitui pihviannos, kreikkalainen salaatti, juomat sekä loppuun kahvit, sillä jälkiruokatarjontaa ei vielä ollut. Laskun mukana tuli kuitenkin hyvä juustokakku ja mikäli kahvi olisi ollut edes pikkasen parempaa, niin jälkiruoka olisi ollut kyllä täydellinen näinkin. Laskun mukana tuli myös rakikannu, mutta sen jätimme tarjoilijalle. Kuitti ei ollut selkokielinen, joten tarkempi erittely jääköön tekemättä, mutta loppusumma oli 34,50. Pankkikortti kävi maksuvälineenä, mutta höylättiin perinteisellä höylällä.

+ Agios Nikolaoksen pohjattoman järven sillan luota näkyy rannan suunnassa Twins, jota voi suositella ruokapaikaksi. Valkosipulijuustoleipä oli edelleen varsin iso ja todella maukas, vaikka raaka-aineet vaikuttivat yksinkertaisilta, mutta kyseessä lienee taitolaji. Lisäksi otimme Kreikkalaisen salaatin ja toiselle gyros lautasen, joissa myös riitti hyvin syömistä, eikä maussakaan ollut mitään moittimista. Gyros lautasen pohjalla ollut leipä oli ehkä hieman liikaa, ettei tuo hieman kuivempi leipä siinä kohtaa kovinkaan maittanut. Juomaksi otimme litran vettä ja loppusumma oli 25 euroa. Pankkikortista ei oikein pidetty maksuvälineenä, sillä maksu piti käydä suorittamassa naapurikaupan puolella.

+ Agios Nikolaoksessa kävimme illallisella Barko nimisessä ravintolassa, mikä löytyy Palazzo hotellin alakerrasta, rannan puolelta. Päädyin kokeilemaan sisäfilettä ja se olikin ehdottomasti reissun maistuvin pihvi, vaikkei siltä ehkä lautasella näytäkään. Myös souvlaki oli onnistunut. Juomaksi otimme vettä ja jälkkäriksi kahvit + jotain pientä kakkua tai vastaavaa oli myös. Loppusumma kuitissa 36,50.

+ Symposium oli avannut ovensa maanantaina, joten päätimme käydä illallisella tutussa paikassa. Täällä on tullut käytyä melko usein aiempina vuosina, kun majoitus oli läheisessä Evropissa. Symposium löytyy päätieltä Plataniaksen puolelta. Otimme valkosipulileivät, kunnon pihvit ja juomaksi ihan vain vettä. Jälkiruoaksi kahvit, toiselle jätskiannos ja toiselle suklaasuffle. Palazzon ja oman hotellihuoneen lisäksi taisi olla ainoa paikka, jossa sai kunnon kahvit. Loppusummaksi kertyi 81 euroa, mutta pelkät pihviannokset maksoivat á 26,50 ja toki hieman halvempaakin ruokaa olisi ollut tarjolla. Maksuvälineenä kävi edelleen kortti, sirukortilla maksutapahtuma käytiin suorittamassa kassalla. Laskun mukana tuli toiselle Baileys ja toinen kuulosti olevan kotitekoista konjakkia.

+ Mitsos nimisen rantaravintolan kyltti löytyy Agia Marinan kylän päätien varrelta, pienen matkan päästä Alexiasta Hanian suuntaan. Itse ravintola on rannan puolella ja aterialla pääsee nauttimaan kunnolla auringonlaskusta. Annokset eivät olleet kovin suuria, mutta olivat hyviä. Otimme litran vettä, gyros orientalin molemmille, alkuleivät ja jälkkäriksi kahvit sekä jätskiannokset. Lasku oli 36,30 ja sen mukana tuli Metaxaa.

+ Alexian omassa allasbaarissa tuli syötyä pariin kertaan ja gyrokset olivat sielläkin varsin maittavia, puhumattakaan suolatuista perunoista, joita tuli kaveriksi. Kuitin teksi oli joka rivillä sama ja kreikkalaisin fontein, joten mitä lie luki, mutta loppusumma oli molemmilla kerroilla alle parin kympin.

o Nymfi löytyy Agia Marinan yläkylästä ja vaikka aiemmalta reissulta oli hyvät kokemukset, niin tällä kertaa paikka oli hieman pettymys. Puolikypsänä tilattu pihvi oli enempi raa'an puolella ja vaikka tarjoilija kyllä varoitti heidän mediuminsa tarkoittavan vähän raaempaa, niin kyllä pihvi selvästi mureuttakin olisi kaivannut. Paikka tuntui olevan suomalaisten ja ruotsalaisten suosiossa, mutta palvelu oli varsin välinpitämätöntä ja keskittyi selvästi enempi ruotsinkielellä asioiviin. Tarjoilijat pysyivät välillä pitkiäkin aikoja poissa, jolloin palvelua joutui odottelemaan hieman pidempäänkin. Annoskoko oli pieni ja kahvi laihaa, mutta jälkkäri sentään pelasti jotain. Ruokailun ajan jaloissa pyöri ilmeisesti talon oma kissa, mutta pöydälle se ei kuitenkaan tullut. Laskun mukana tuli kuivakkaa kakkua ja rakia.

- Kourna järvelle tultaessa on oikealla puolella kaksi ravintolaa, joista valitsimme tällä kertaa toisena olevan. Ruoka tai palvelu ei kovin kaksista ollut. Souvlaki, club sandwich, mehulasit ja kahvit yht. 21,90. Kahvi oli todella kuravettä, joten aiemman reissun perusteella suosittelisin ensimmäistä ravintolaa.

Yhteenvetoa


Tältä lomareissulta ei hirveästi odotuksia etukäteen ollut, lähinnä mentiin hakemaan vain kesäisempää säätä ja leppoisaa oleskelua. Jo reissua varatessa oli selvää, että tutustumme Agios Nikolaoksen hotellitarjontaan ja olikin hienoa löytää kerralla varsin viihtyisän oloinen hotelli ja vieläpä keskeltä kaupunkia.

Sää


Sääennusteet lupailivat alkureissulle hieman yli pariakymmentä astetta ja loppupäiville tasaista kahtakymmentä. Säätilastoja ei tullut tarkistettua, mutta mittarit näyttivät varjoissa yli kahdenkympin ja auringossa yli kolmenkympin, joten suomen kesässä puhuttaisiin hellekeleistä.

matkakertomuksiin

© Marko Kelhä