Norja / Tromssa 2010


Tromssa on Norjan seitsemänneksi suurin kaupunki ja jostain syystä sitä myös Pohjolan Pariisiksi kutsutaan. Asukkaita on 62 000 ja sen keskusta sijaitsee Tromssan saarella, jonka pituus on 12 km ja leveys 2 km. Lämpimien golfvirtojen ansiosta lämpötila voi nousta kesällä lähelle kolmeakymmentä ja talvellakin pakkanen pysyttelee alle parinkympin.

28.06.2010 MA

Reissun valmisteluun jäi käytännössä edellinen ilta aikaa ja sekin jäi lähinnä siihen, että syötin reitin navigaattoriin, joka sitten ilmoitti välillä olevat hotellit ja ruokapaikat. Tarkistin vielä tiedot netistä ja hotelliksi valittiin pohjoisin hotelli, jonka nettisivut olivat ajantasalla, koska ylimääräisiä yllätyksiä ei haluttu.

Yöpymispaikaksi valikoitui Hotelli Hetan Majatalo, mikä ei poikennut paljon reitiltämme ja vaikutti mukavan oloiselta paikalta. Hotellissa ei kuitenkaan ollut tarjolla kuin pelkkä aamiainen, joten menomatkalla pysähdyimme syömään Muonioon. Pieni poikkeaminen reitiltä tehtiin netissä olleiden kehujen vuoksi, mutta ainakaan näin kesällä ruoka ei vakuuttanut, joten jätetään kehut sitten sikseen.

Muuten menomatka sujuikin varsin mukavasti ja joutuisasti, sillä liikenne loppui lähes tyystin Tornion pohjoispuolella, eikä sitä ennenkään ollut juuri hidasta liikennettä. Ajomatkaa kertyi vain reilu 450 km, mutta seuraavasta päivästä tulisi selvästi pidempi.

29.6.2010 TI

Heräsimme aamiaiselle heti kahdeksalta, jonka jälkeen lähdimme kohti Norjaa. Jostain kumman syystä hotellihuoneessa ei ollut minkäänlaisia pimennysverhoja ja ylempi ikkuna oli täysin ilman verhoa, joten huone oli koko yön täysin valoisa. Myöskään aamiaista ei erityisen runsaaksi tai monipuoliseksi voinut sanoa, mutta kyllähän se pahimman aamunälän vei.

Pikainen googlaus edellisenä aamuna löysi sellaisen kommentin, että yksi pakollinen nähtävyys Norjassa olisi hampurilaisaterian hinta (viitannee hintatasoon), joten päätimme laittaa navigaattorin osoitteeksi Tromssassa Burger Kingin. Toisaalta ajoaika ja pysähdykset huomioiden, ei itse Tromssaan tutustumiseen kovin paljon aikaa jäänyt, joten ruokapaikan piti olla sellainen, mistä mahan täytettä sai vain mahdollisimman nopeasti.

Suomen päässä maisemat olivat pitkälti sitä samaa, mihin silmä oli jo aiemminkin tottunut, eikä siitä onnistunut bongaamaan mitään erityistä. Toki maasto hieman enemmän kumpuili, mutta komeammat vuoret näkyivät jo edessäpäin ja piti hieman niihin poroihinkin varautua. Liikenne oli aamusta vielä vähäistä ja rajan ylityskin meni aika huomaamatta, isomman porotokan sattuessa vielä siihen kohdalle. Tankkauksen teimme jo Karesuvannon Nesteellä, koska Norjan hintatasoa muistetaan aina kauhistella. Norjan puolella polttoainehintojen tarkistus sitten unohtuikin, vaikka eräällä huoltoasemalla maisemien vuoksi jopa pysähdyimmekin.

Norjan puolella alkoi pikkuhiljaa liikennekin vilkastua ja pysähdyimmekin tuon tuosta levikkeille maisemia katselemaan ja tekemään tietä nopeammille. Nopeammin etenevät paikalliset näyttivätkin odottelevan tien tekemistä, sillä isompia ohittelun tarpeita heillä ei näyttänyt olevan. Toki tiestökin asetti hieman rajoitteita, jos autosta ei tehoa ja vääntöä löytynyt.

Maisemat muuttuivat myös varsin nopeasti vuoristoiseksi ja perille oli kaksi vaihtoehtoista reittiä, joista valitsimme vähemmän tunneleita (ei yhtään) ja siltoja sisältävän reitin. Tiedä sitten olisiko täällä mihinkään tiemaksuihin törmännyt, mutta asia päätettiin kuitenkin minimoida ja valittu reitti näytti olevan myös matkallisesti lyhyempi.

Tromssan kaupunkiin saavuimme kuuden tunnin ajon jälkeen, eli pysähdyksissä kului aikaa ihan reilusti. Navigaattorin parkkeeraustoiminto ei näyttänyt toimivan aivan odotetusti, koska se yritti ajattaa meitä vängällä kävelykadulle, joten valitsimme pysäköintipaikaksi Tromssan kallioparkkiin. Siitä pääsikin kätevästi ylös keskustaan, joten navigaattori taisi yrittää väärästä reiästä sisään. Vajaan kahden tunnin pysäköinnille tuli hintaa 35 NOK ja maksu sujui Visalla.

Burger Kingissä otimme neljä ateriaa, joiden yhteishinta oli 360 NOK (45,36 EUR), joten ei nyt mitään pöyristyttäviä hintoja kuitenkaan. Arvonlisävero näytti olevan 25%. Ruokatauon jälkeen käveleskelimme lähinnä sataman ja torin alueella, jonka jälkeen ajoimme kaapelihissin lähtöpaikalle. Menopaluu maksoi aikuisilta á 99 NOK ja opiskelijoilta á 75 NOK. Opiskelijakorttia ei tarkistettu, joten kovin tarkkaa tuon hinnan kanssa ei näyttänyt olevan.

Takaisinpäin ajamaan lähtiessä kävimme hakemassa Sparista matkaevästä, joten tässä hieman Norjan kaupan hintoja: 0.5l Nestea lemon 19,90 NOK, 0.5l Pepsi Max 14,50 NOK, 0.5l Fanta 14,50 NOK, pantit edellisiin á 1 NOK, karkkipussit 42,90 NOK ja 48,90 NOK, muovipussi 0,70 NOK, banaanit 21,90 NOK/kg, sekä mansikoita 30 NOK edestä. Arvonlisäverot näyttivät olevan 14%, paitsi pussilla 25% ja panteilla nolla.

Matka takaisin sujui vähän joutuisammin, mutta Kilpisjärvelle muka syömään pysähtyessämme, huomasimme lähes koko kylän menneen kiinni kahdeksalta. Silmiin sattui kuitenkin kyltti, jossa mainostettiin keittiön olevan auki yhteentoista, joten suuntasimmekin sinne syömään. Hotelleja ennen reissua vertaillessa, oli Hotelli Kilpiksen nettisivulla vain maininta, että ruokalistat päivitetään elokuun aikana ja vuosikin puuttui, joten viihtyisämmän näköinen hotelli vei pidemmän korren.

Olikin mukava yllätys, että hotellissa oli ihan kunnon ravintola ja listalta löytyi "varma perusruoka", eli pippuripihvi. Pippuripihvi maalaisranskalaisilla oli á 33 EUR, poronkäristys perunamuusilla á 20,50 EUR, kahvi á 2 EUR, limsat á 2,50 EUR ja jäävesi 1 EUR. Pihvit olivat lähestulkoon täydellisiä ja juuri sopivan kokoisia iltapalaksi.

Ruoan jälkeen ajoimmekin sitten hotellillemme nukkumaan. Kilometrejä päivälle kertyi hieman vajaa 700.

30.06.2010 KE

Keskiviikkona kävimme myös hyvissä ajoin aamiaisella ja kirjauduimme ulos hotellista. Majoitus maksoi 84 euroa yöltä ja aamiainen 16 euroa aamulta, viikkohinnat olisivat olleet myös varsin edullisia, mutta aikataulut eivät nyt moista sallineet.

Tankkasimme Enontekiöllä ja putsasimme ikkunat, jonka jälkeen päästiin paluumatkalle. Syömään pysähdyimme Pellon kohdalla, mutta mitenhän tuon nätisti sanoisi.. jäi syömättä. Kahvin jälkeen päätimme siirtyä rajan toiselle puolelle ja katsoa miltä kotimaa sieltä käsin näyttäisi ja hyvältähän se näytti. Ruotsin puolella teiden kunto oli nimittäin todella kehno. No, pääsihän sieltä kuitenkin ehjänä Haaparantaan asti. Haaparannassa ostettiin myös vähän matkanaposteltavaa ja laitetaan nyt vertailun vuoksi karkkien arvonlisävero, eli 12%.

Sää


Sääennusteet lupailivat vielä ennen reissua tiistaille aurinkoista ja pariakymmentä astetta lämmintä. Muille päiville lupailtiin 5-10 astetta lämpöä ja sateita, joten aurinkoinen ajankohta sopi meidänkin aikatauluihin todella hyvin.

Maanantaina katsoimme hotellilla vielä päivitettyä sääennustetta, jonka mukaan lämpötila olisikin vain 15 ja puolipilvistä. Puolipilvisenä päivä sitten pysyikin, mutta oli hyvin lämpimän tuntuinen myös Tromssassa. Toteuman mukaan edellispäivinä oli ollut reilu viisi astetta lämmintä, joten katukuvassa näkyi niin ennusteisiin pessimistisesti suhtautuvia ihmisiä toppatakeissa ja optimistisemmin ennusteet ottavia, hihattomissa paidoissa ja shortseissa. Suurin osa oli kuitenkin tavanomaisemmassa kesävaatetuksessa, eli farkut, paita ja joku pusakka.

Ennusteissa olleita sateita ei sattunut kohdalle kuin paluumatkalla kotimaassa, muuten keli oli erinomainen, vaikka Lagnesin havaintoaseman mukaan lämpötila ei Tromssassa yli kahdentoista käynytkään.

Yhteenvetoa


Tromssa vaikutti mielenkiintoiselta kaupungilta ja vaikka kuviin ei tullut panostettua, niin niistä pystyi bongaamaan jälkeenpäin monta mielenkiintoista rakennusta, joita ei paikanpäällä huomannut. Kaupunki edellyttäisi siis paljon aikaa, rauhallista käveleskelyä ja kahvilla istuskelua, jolloin sieltä bongaisi taatusti paljon mielenkiintoista kuvattavaa. Eikä voinut olla jälleen ihmettelemättä Oulun tylsää rakennusarkkitehtuuria, sillä talvi ja pakkanen ei näytä olevan este hienoille rakennuksille.

Itikoista ei ollut haittaa, eikä hyönteismyrkkyjäkään kaivannut, vaikka Oulun korkeudella itikoita tuntuu olevan nyt vähän riesaksi asti. Toki tiistai iltana vähän myöhempään hotellille palatessa itikoitakin oli enemmän ja auton keulakin muistutti niiden olemassa olosta, joten täytyihän niitä jossain olla.

Norjassa Visa debit-kortti kävi maksuvälineenä kaikkialla muualla paitsi pysäköintiin ja kaapelihissiin, joissa maksettiin creditin puolelta. Käteistä ei ollut matkassa ja sitä olisi tarvinnut minijunan kyytiin, joten se jäi tekemättä. Tietulleja ei matkan varrelle sattunut ja netistä löytämistämme vinkeistä saimme käsityksen, ettei pohjoisessa moisia olisikaan.

matkakertomuksiin

© Marko Kelhä