Teneriffa / Puerto de la Cruz 2009


Tämän talven reissu tehtiin vaihteeksi Teneriffan saarelle, jossa ei oltu muutamaan vuoteen käyty ja kohteeksi otettiin aiemmin hyväksi havaittu Puerto de la Cruz. Matkan varaus jätettiin aika myöhäseen, mutta hotellivaihtoehdot pakottivat lopulta varaamaan matkan Tjäreborgin kautta, eikä myöhäisessä varauksesta huolimatta saanut mitään äkkilähdön etuja. Helsinkin kautta olisi ollut tarjolla edullisiakin lähtöjä, mutta emme sitten kuitenkaan viitsineet ajaa sinne asti, vaan päädyimme helppoon ratkaisuun lähikentältä.

14.12.2009 MA

Lento lähti sunnuntai-iltana ja oli taas hieman myöhässä, joten kun perillä oli vielä lähes parin tunnin bussimatka, niin hotellilla oltiin aamuyön puolella. Bussi jätti meidät viimeisenä kyydistä ja koska sitä ei saanut taittumaan hotellin edessä olevalle kujalle, jäätiin kyydistä isomman kadun varrella.

Otimme matkan Tjäreborgin kautta, koska ajattelimme pärjäävämme ilman opaspalveluita tälläkin reissulla ja heidän kautta saimme myös haluamamme hotellin. Tämä tarkoitti käytännössä mm. sitä, ettei bussissa ole opasta matkassa, eikä kukaan "holhoa" Aurinkomatkojen tapaan siitä, että pääset turvallisesti hotellille. Tjäreborgin riskianalyysit keskittynevätkin johonkin muuhun kuin asiakkaiden riskien minimoimiseen.

Anyway, kaupunki oli tuttu ja tiesimme kyllä heti ensisilmäyksellä mihin suuntaan piti lähteä kävelemään. Hotellin portti näytti olevan lukossa, mutta respa tuli avaamaan lukon, ennen kuin hoksasimme lukituksen olevan vain silmänlumeeksi. Itse hotellin ovet näyttivät kuitenkin olevan yön lukossa ja yörespa ilmeisesti joka yö paikalla. Huone vaikutti mukavalta ja siistiltä, ranskalaiselta parvekkeelta oli näkymä kävelykadulle, mikä olikin tähän aikaan varsin hiljainen.

Lyhyiden yöunien jälkeen kävimme hakemassa päivärespalta kassakaapin avaimen, jonka sai panttimaksua (17 eur) ja vuokraa (10,50 eur/viikko) vastaan. Samalla saatiin yökölle annetut passit takaisin. Matkalaukkuja purkaessa kävi sitten ilmi, että toisessa laukussa ollut ilmakiharrin oli katkennut ja kaivanut tiensä pussin mutkasta ja kiinnityshihnojen alta pois ja päätynyt sitten osina eri puolille laukkua. Osaapahan nyt sitten jatkossa huolehtia kaikki ratakiskoa heikommat tavarat käsimatkatavaroihin. Laukut kun tulee muutenkin pakattua aina siten, että niiden yli kestää vaikka kävellä, ilman tavaroiden hajoamista.

Aamupalalla kävimme hotellin sisääntuloa (Bambin puolelta sisään) vastapäätä olevassa Mendi nimisessä kahvilassa. Ihan vain aamiaisen tilaamalla sai paahdetun kinkku/juusto-patongin, appelsiinituoremehun ja kahviksi espresson/cortadon. Aamupalan jälkeen kävimme sitten katsomassa oliko Visantan liikkeet auki, mutta vain toinen oli auki, eikä siellä oikein ymmärretty edes millaista kiharrinta oltiin etsimässä.

Visantan jälkeen kävimme rannan elektroniikkaliikkeissä kyselemässä ja samalla tavalla kyseinen laitos herätti kummastusta, mutta olisivat mielellään myyneet kyllä ihan mitä tahansa muuta sitten tilalle. Lopulta oikeantyyppinen kiharrin löytyi hotellin alapuolelta menevän kadun varrelta, jossa hintakin tipahti puoleen ihan vain kysymällä oliko ikkunassa olevassa paketissa kenties ilmakiharrin. Hyvää ei siis ollut tarjolla, mutta halpa kuulosti toimivan riittävän hyvin.

Iltalento ja lyhyet yöunet väsyttivät sen verran, että päätimme hotellilla käynnin jälkeen lähteä ihmettelemään päiväksi Loro Parqueen (hinnat: www.loroparque.com). Sinnehän pääsee ilmaisella minijunalla McDonald´sin edestä, jossa kävimme mielikuvituksen puutteessa hampurilaiset lounaaksi syömässä. Mäkkärin edestä näytti lähtevän myös hevoskärryajelu, jonka hintaa tai mahdollisia reittejä emme kuitenkaan kysyneet.

Loro Parquessa oli jonkin verran uutta kolmen vuoden takaiseen, mutta papukaijashow noudatti samaa käsikirjoitusta kuin kolme ja itse asiassa myös kuusi vuotta aiemmin. Delfiiniesitystä emme kokonaan katsoneet, mutta joitain uusia temppuja nekin olivat oppineet. Valaiden bravuuri näytti olevan yleisön kastelu, joten sitä esitystä katsomaan mennessä on syytä katsoa mihin penkkeihin on merkitty kastumisvaara, jos ei halua kastella itseään tai tavaroitaan.

Koko päivä oli todella lämmin ja takaisin tullessa haimmekin hotellin vierestä olevasta Hiperdino kaupasta vettä (1,07 eur/8l), limukkapullon (1,29 eur/2l) ja pringles-paketin (1,25 eur). Heti auringon laskettua oli hetken aikaa vilpoisemman oloista, mutta illalliselle mennessä tuntui jo taas lämpimältä.

Illallisella kävimme Bambin sisääntulon vierestä löytyvässä Bambi-ravintolassa, jonka jälkeen lähdimme kameran ja jalustan kanssa kuvaamaan katuja pitkillä valotusajoilla. Kuvausreissun jälkeen päätimme pistäytyä kahvilla San Telmon kävelykadun varrella olevassa Rancho Grandessa, jonka jälkeen pääsikin nukkumaan kunnon yöunille.

15.12.2009 TI

Loro Parquen lipulla olisi päässyt seuraavana päivänä kympillä sisään, mikäli jotain olisi jäänyt näkemättä, mutta päätimme kuitenkin ajaa vain junalla puiston eteen. Lähdimme siitä sitten monen muun tapaan kävelemään Punta Bravan rantaan, eli ainakaan toistaiseksi juna ei velvoita Loro Parquen lippua ostamaan.

Punta Bravasta jatkoimme rantaa pitkin ja pysähdyimme kahville ja jätskille Jardín rannan kahvilaan. Pikkuhiljaa siirryimme siitä sitten rantaa pitkin aina San Telmon kävelykadun alkuun asti, jossa menimme lounaalle Pomodoro nimiseen ravintolaan.

Lounaan jälkeen menimme hotellille levähtelemään, jonka jälkeen päätimme käydä vanhalla Casinolla mutkan. Nousimme ylös Sitio Libre tietä pitkin ja piipahdimme mutkan orkidea puistossa. Sisäänpääsy oli 5 euroa/hlö, mutta huonosti oli rahalle vastinetta. Siitä oli tarkoitus jatkaa Taoron puiston portaita ylös, mutta se olikin suljettu, joten kävimme ylhäällä sitten tien reunaa kävellen.

Vilkaisimme ylhäällä Aquaticon puistoa ja kahvilaa, mutta sinnekin oli sisäänpääsymaksu, joten emme jääneet edes kahville. Kävelimme tietä takaisin alas ja menimme kahville Quintana kadulla olevaan kahvilaan, jonka nimeä ei tullut katsottua. Viinerin ja kahvin jälkeen jatkoimme rantaa Martianezin rannan suuntaan. Martianezin rannalla oli lähinnä surffareita, sillä itse ranta oli vielä työmaana, ilmeisesti aiemmin saarella olleen myrskyn vuoksi.

Hotellilla piti ottaa pienet päiväunet ja muuten ilta menikin lähinnä telkkaria katsoen. Kaikki espanjan ja saksan kieliset kanavat olivat tietenkin dubattuja, mikä näyttää olevan oma taiteenlajinsa sekin, sillä huulten liikkeitä osataan seurata yllättävänkin hyvin.

Illallisen kävimme syömässä aiemmilta reissuilta tutussa Pizzeria Napolissa, jossa joimme myös kahvit. Syönnin aikana huomasimme parin ihmisen kulkevan sateenvarjon kanssa ohitse, mutta takaisin hotellille kävellessä tuli vettä ihan vain muutamia pisaroita. Myöhemmin yöllä kuulosti satavan sitten jo vähän reilummin ja se olikin ainoa sade, jonka itse huomasimme.

16.12.2009 KE

Keskiviikkoaamuna oli vähän viileämpää, joten kävimme aamupalalla Cosmopolita kahvilassa, joka avasi myös ovensa yhdeksältä. Ajattelimme sen olevan lämpimämpi paikka aamiaiselle, kuin hotellia vastapäätä olevan kahvilan. Cosmopolitan vieressä oli myös toinen kahvila, mutta se avasi vasta kymmeneltä. Aamupalan jälkeen kävimme kiertelemässä liikkeitä, kunnes ilma alkoi lämmetä sen verran, että piti käydä vaihtamassa kevyempää vaatetusta.

Ilman lämmettyä ajattelimme lähteä katsomaan miltä Pueblo Chicon pienoismallikylä Orotavan kylässä nyt näyttää, joten menimme odottelemaan sitä pysäkille, josta tiesimme bussin kulkevan. Odottelimme bussia yhdestätoista kahteentoista, jonka jälkeen soitimme sitten Tjäreborgilta lentokentällä saamaamme palvelunumeroon ja kysyimme onko heillä tietoa bussin kulkuajoista.

Puhelu meni jonnekin aivan muualle kuin paikallisille oppaille, koska sieltä soitettiin toinen puhelu paikallisille oppaille ja mutkan kautta saimme näin siis vain tiedon, että Pueblo Chico on avoinna ja sinne on olemassa ilmaisbussikuljetus. No, tuolla tiedolla emme tehneet vielä oikeastaan mitään, joten päätimme lähteä katsomaan millainen näköalapaikka karttaan oli merkitty La Pazin puolelle.

Nousimme Martianezin ostarin päädystä Cabrasin katua ylös ja jatkoimme siitä San Amaron katua Pitera kadulle, josta pääsi katselemaan näköaloja kapealle kävelykadulle hotellien edessä. Varsinaisen näköalapaikan kohdalla oli tietöitä, kuten myös muuten La Pazin sillä puolella näytti olevan katutöitä. Kadulla ollut kahvila näytti olevan täynnä, joten siihen ei voinut jäädä kahville ja toisaalta taivaalle alkoi kertyä sen verran reilummin pilviä, ettemme jatkaneet pidemmälle, vaan lähdimme palailemaan siitä sitten takaisin.

Ajattelimme katsoa lounaspaikan jostain hotellin läheltä, jos satelemaan vaikka alkaisi, niin olisi sitten lyhyt matka hotellille. Tulimme alas ja kävelimme Martianezin rantaan, josta jatkoimme Avenida de Colónin ja San Telmon kävelykadun ohi aina Charcon aukiolle asti. Aiempaan Cruzin reissuun verrattuna sisäänheittäjiä tuntui rannan ravintoloissa olevan ihan riesaksi asti ja Charcon aukiolla jopa suomalaisia oli pestautunut moiseen hommaan.

Löysimme kuitenkin Charcon aukiolta mukavan näköisen kahvilan, jossa oli myös paikallisia syömässä, mutta ei sisäänheittäjää. Ruokailun aikana huomasimme kuitenkin, että ulosheitto toimi, sillä pöytiin kauppaamista yrittävät tummaihoiset ajettiin henkilökunnan toimesta aina pois.

Aukiolta kävelimme sitten takaisin hotellille ja iltapäivällä lähdimme sitten kiertelemään ostareita ja liikkeitä, tuliaisostoksia varten. Martianezin ostarissa tuli kokeiltua uutta Visa Debit korttia ja sillä todellakin pystyi maksaessa valitsemaan myös pankin, eli ulkomaillakaan ei tarvitse enää Visan puolta välttämättä käyttää.

Menomatkalla pistäydyimme myös Cafe Royalissa jäätelöllä ja kahvilla. Illalla kävimme syömässä Inglesian aukion lähellä Cólogan kadulla olevassa La Herrería ravintolassa, jossa otimme listalta edulliset pihvit pikkunälkään ja ne olivatkin niin erinomaiset pihvit, että sinne päätettiin tulla myös torstaina syömään ihan kunnolla.

17.12.2009 TO

Aamupalalla kävimme Bambin sisääntuloa vastapäätä olevassa Mendissä ja siitä jatkoimmekin suoraan bussiasemalle, josta oli tarkoitus hypätä Santa Cruziin menevän bussin kyytiin. Tjäreborgin kartassa bussin kuva vei koko ison korttelin, kuten myös Hotellin respasta saamassamme kartassa, joten niistä ei nähnyt vielä mistä bussi tarkkaan ottaen lähtee. Respan kartta olikin muuten vastaava kuin matkatoimistolta lentokentällä saamamme kartta, mutta respan versiossa oli kääntöpuolella laajempi kartta Santa Cruzista, joten siitä näki myös Santa Cruzin bussiaseman sijainnin.

Tjäreborgin hotellioppaassa taisi olla maininta, että bussi numero 101 menee suoraan Santa Cruziin, mutta respasta asiaa kysyttäessä, hän suositteli nopeimmaksi numeroa 103. 102 olisi myös hyvä, mikäli halusi nähdä hieman pienempiä kyliä bussin ikkunasta, mutta matka-aika kasvaisi sitten hieman pidemmäksi. 101 numeron respa kertoi kiertävän kaikki mahdolliset pikkukylät, joten sitä hän ei suositellut lainkaan.

Bussit lähtivät Doctor Ingram kadusta jatkuvalta Pozo kadulta ja kohdalle sattui sopivasti numero 103, joten hyppäsimme siihen. Hinta yhdeltä aikuiselta Santa Cruziin oli 4,40 euroa. Reitti meni suoraan moottoritietä pitkin perille ja välillä vuorten yli mennessä näytti keli todella huonolta, mutta selkeni sitten taas alas rannan tuntumaan laskeutuessa.

Santa Cruzissa kävelimme lähinnä keskustan ympärillä olevia puistoalueita pitkin, eli Fomento - Tres de Mayo - Avenida de la Salle - Puente General Galcerán - Rambla de Pulido - Rambla de Santa Cruz - Parque Garcia Sanabria - El Pilar - Valentín Sanz - Puente General Serrador - Alfons - José Hermández - Fomento. Härkäareena näytti olevan aika rapistunut, eikä sen sisään päässyt näkemään, joten lieneekö missään käytössä (härkätaistelut on kielletty). Kaupungissa näytti olevan paljon erilaisia liikkeitä, joten ostosmahdollisuudet olivat varmasti hyvät, kuten respakin sanoi, mutta millekään erityiselle ei nyt ollut tarvetta.

Kävimme syömässä ja kahvilla erään El Corte Inglésin kahvilassa, jossa kaikki tarjoilijat eivät puhuneet englantia, eikä myöskään listoja ollut kuin espanjaksi. Muutenkaan Santa Cruzissa ei törmätty muihin kuin espanjaa puhuviin ihmisiin. Vasta bussimatkalle takaisin sattui muita ulkomaalaisia, joten itse kaupunkiin ei liene mistään turistimatkoja tehdä.

Takaisin tulimme bussilla numero 102 ja se kiersikin sitten muutaman pienemmän kylän välillä, sekä poikkesi myös pohjoisen lentokentällä. Mikään kohtuuttoman pitkä sekään matka ei ollut ja hintakin oli sama kuin tullessa, sillä otimme lipun perille Puerto de la Cruziin asti. Santa Cruzin bussiasemalla oli valotaulut, joista näki bussien reitit ja ajat, joten oikean bussin valinta oli helppoa.

Bussi sattui pysähtymään Jardín Botánicon kohdalla, joten jäimme itsekin siinä sitten pois ja kävimme vilkaisemassa olisiko tämä isompi puutarha yhtään kukoistavampi kuin kuiva orkidea puisto oli ollut. Pääsymaksu oli 3 euroa/hlö ja kasveja oli paljon, joten ainakin määrään suhteutettuna maksu oli ihan kohdallaan. Loppujen lopuksi näteimmät kukat nähtiin kuitenkin ihan vain katujen varsilla kun käveltiin La Pazin puolelta takaisin hotellille. Liekö kesä kuitenkin näidenkin puutarhojen parasta kukoistusta.

La Pazin puolelta kävelimme kahville San Telmon kävelykadun päässä, Quintana kadulla ennen Inglesian puistoa olevaan kahvilaan, jonka nimi jäi molemmilla kerroilla laittamasta ylös. Kahvien jälkeen mentiinkin sitten hotellille levähtelemään. Vuorten ympärillä näkyneet hienot pilvet, jotka enteilivät hieman isompia sateita, olivat vähentyneet päivän aikana, joten sää oli lämmin ja puolipilvinen ja oikeastaan vain hieman tuulisempi kuin aiemmat päivät.

Illalla kävimme ottamassa jälleen muutamia kuvia ja kävimme syömässä toistamiseen La Herreríassa. Pihvit olivat tälläkin kertaa oikein valituista raaka-aineista ja oikein valmistettuja, eli mehukkaita, mureita ja suussa sulavia. Yksin jo näiden pihvien vuoksi kannattaa käydä Puerto de la Cruzissa :)

18.12.2009 PE

Aamu tuntui vähän taas kolealta, joten kävimme aamupalalla Avenida del Generalisimon puolella olevassa Cosmopolita kahvilassa, jossa alkoikin olla aika ahdasta. Paikalliset kävivätkin ottamassa kahvinsa matkaan, sillä istumapaikkaa ei tahtonut aina tiskilläkään olla. Keli näytti kuitenkin lämpenevät, joten kävimme vain mutkan hotellilla ja menimme sitten Avenida de Venezuelan varteen katsomaan Pueblo Chicon bussia.

Huomasimme Avenida de Venezuelan ja Avenida de Generalisimon kulmassa pienen kopin, jossa oli seinät täynnä erinäisiä mainoksia, joten kysyimme siitä Pueblo Chicon aikataulua. Aikataulu löytyikin kopin seinästä kaiken muun sälän keskeltä ja kun edellinen bussi oli mennyt juuri 10.30 ja seuraava menisi vasta 12.30, joten päätimme ottaa vierestä taksin ja mennä sillä Pueblo Chicoon. Taksikyyti maksoi seitsemän euroa ja hinta kysyttiin etukäteen, joten mittari ei ollut päällä matkan aikana. Hinta oli ilmeisesti hyvinkin riittävä, koska kuski huolehti jopa siitä, että löydämme varmasti sisään puistoon asti.

Pueblo Chicon hinnat löytyvät netistä osoitteesta www.pueblochico.com ja hyvinhän siellä pari tuntia vierähti. Seuraava bussi takaisin oli lähdössä 13.00 ja sitä seuraava 15.00, joten ehdimme hyvin yhden bussiin. Pueblo Chicon kahvilassa otimme kaksi kahvia ja yhden mehun, jotka tekivät yhteensä 5,40.

Takaisin hotellille päästyä jätettiin ylimääräiset tavarat sinne ja lähdettiin sitten katsomaan päivällispaikkaa. Kävelimme Charcon aukion ohi ja erehdyimme Rolón nimiseen paikkaan, josta sai kyllä halpaa ruokaa, mutta sen hyvän joutui hakemaan sitten muualta. Lopputuloshan on kuitenkin sama, lähtee sitten nälkä tai ruokahalu.

Takaisin hotellin suuntaan kävellessä kävimme kahvilla ja viinerillä Ma Fade (tai jotain sinnepäin) nimisessä paikassa. Hotellilla päätimme käydä tutustumassa Bambin katolla olevaan terassiin, jossa ei tietenkään nyt auringonottajia ollut. Pakkailimme iltapäivästä valmiiksi käytössä olleita vaatteita toiseen laukkuun ja tuliaisia toiseen.

Pimeän tultua lähdimme kuvailemaan jälleen kaupunkia iltavalaistuksessa ja päätimme kävellä nyt syömään Lomo kadulle, jossa pitäisi olla monia hyviä ravintoloita. Ravintolat näyttivät olevan jo aikalailla täysiä ja huonon päiväruoan vuoksi halusimme nopeasti syömään, joten valitsimme Lomo ja Perez Zamora katujen kulmassa olevan El Torreillo nimisen paikan, jossa oli vielä hyvin tilaa. Ruoan jälkeen otimme vielä kahvit ja palasimme sitten rannan kautta takaisin hotellille.

Hotellille tullessa katsoimme lomaoppaasta bussin noutoajan ja se näytti olevan 4.30 ja odottamassa pitäisi olla noin varttia aiemmin, ettei bussi joudu odottamaan. Illalla katselimme jälleen tulisiko telkkarista jotain josta jotain ymmärtää ja nukkumaan laittaminen venyi sen verran pitkälle, että jostain lähettyviltä alkoi kuulua diskojumputus. Tätä jumputusta jatkuikin sitten pitkälle aamuyöhön, joten viikolla erittäin rauhallinen hotelli ei sitten viikonloppuna ihan yhtä rauhallinen ollutkaan.

Päivä oli hieman tuulisempi ja pääasiassa pilvinen, auringon pilkistäen aina välillä pilvien lomasta. Kylmä päivä tämäkään ei silti ollut.

19.12.2009 LA

Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä heräsimme sen verran ajoissa, että ehdimme markkinoille Arona kadulle. Päätimme mennä sinne taksilla, joka maksoi mittarin mukaan 2,95. Kauppahallilla oli monenlaista kirppistavaraa myynnissä ja jotain sieltä matkaan löytyikin. Ulkomaalaisia kolikoita oli paljonkin, mutta isoimman kokoelman myyjä oli sitä mieltä, ettei kansioissa olleita kolikoita voinut selailla ja katsoa mitä itseltä puuttuisi, vaan oikea keräilijä osaa sanoa mitä haluaa ja hän sitten etsii. No, en sitten ole oikea keräilijä ja hän sai pitää rahansa. Kolme vuotta takaperin ostin häneltä paljonkin eri rahoja, kun sain katsoa kansiot rauhassa läpi.

Kävimme aamupalalla vasta takaisin tultuamme hotellin vieressä olevassa kahvila Mendissä, jonka jälkeen kävimme hakemassa Hiperdinosta vettä, limsaa ja hedelmiä. Päivän istuskelimme sitten Bambin kattoterassilla levähtäen ja nauttien viimeisestä lomapäivästä lämpimän auringon alla. Aurinko paistoi tosin pilviharson takaa ja hieman tuuleskeli, mutta eipähän päässyt palamaan, eikä tullut liian kuuma.

Lounaalla kävimme Avenida del Generalisimon varrella olevassa Beatle Rock nimisessä paikassa. Kadun puolella olevassa listassa näytti olevan sopivia vaihtoehtoja, joten jäimme siihen, vaikka paikan sisäänheittäjäkin ehti siihen viereen lätisemään joutavia.

Hotellille takaisin kävellessä joimme vielä kahvit samalta kadulta löytyvässä Cosmopolitassa. Iltapäivällä kävimme vielä vähän käveleskelemässä ja pakkailimme laukut loppuun. Illallisen kävimme syömässä tänä iltana hyvissä ajoin La Papayassa. Kävimme myös palauttamassa kassakaapin avaimen ja tarkistimme bussin noutoajan, koska bussin noutopaikkaa ei nähnyt hotellilta, vaan bussi haki Avenida del Generalisimon varrelta kyytiin.

Respa toivotteli hyvät joulut ja uudet vuodet, sekä toivotti tervetulleeksi ensivuonnakin, koko fraasi suomeksi. Astorian aulassa alkoi kuitenkin kello 20.30 joku konsertti ja kesti jonnekin kymmenen seudulle, joten siitä lähti sen verran meteliä, ettei nukkumaan päässyt ennen puoltayötä, jonka jälkeen alkoi kuulua edellisillan tapaan diskojumputusta.

20.12.2009 SU

Puoliltaöin alkanut diskojumputus jatkui vielä aamuherätyksen (3.15) jälkeenkin, joten unet eivät kovin hyvät olleet. Söimme aamupalan ja jätimme siivoojille hieman tippiä, jonka jälkeen menimme Avenida del Generalisimon varteen hyvissä ajoin bussia odottamaan.

Kaduilla parveileva nuoriso oli aivan samassa kunnossa kuin missä tahansa kaupungissa, eli siinä missä joku oksenteli kadulle, niin joku muu päätti kusaista talon nurkalle, vaikka vieressä oli nurmialueita ja luultavasti baareissa ihan vessojakin. Sama poliisiauto ajoi ohitsemme noin kymmenen minuutin välein, eli partiointia alueella näytti olevan ja saman huomasi myös sitten bussin kyydissä, josta näki useammankin poliisiauton alueella liikkuvan. Nuorisoa oli kaduilla siinä määrin, ettei mikään ihme ollut, että päivällä katseli kaupungin olevan vanhuspainoitteinen, sillä nuorisohan veteli silloin luultavasti vielä sikeitä.

Bussi ei ollut pahasti myöhässä meidän kohdalla, mutta kuulimme myöhemmin kentällä, sen olleen aluksi enemmänkin myöhässä ja kirineen vauhtia. Viimeisellä pysähdyspaikalla kuski kaivoi jonkun paperin esille ja nousi vain vilkaisemaan, että bussi näyttäisi olevan täynnä ja jatkoi sitten lentokentälle. Hotellien kohdalla kuski ei näyttänyt laskevan tulijoita tai tarkistavan heitä listalta, myöskään opasta ei bussissa luonnollisesti tällä yhtiöllä ollut. Tällä kertaa olisi toki ollut aikaa ehtiä lennolle, vaikka joku olisikin sattunut bussista myöhästymään.

Kentälle päästyä tuli opas bussiin kertomaan miltä porteilta lähtöselvitys tapahtuu ja kaikki kuulosti olevan tässä vaiheessa kuten pitää. Saimme laukut ensimmäisten joukossa ja olimme lähtöselvityksessäkin melko pian, jossa näytti olevan vain Osloon menevä lento selvityksessä.

Jonotimme kuitenkin perille, koska opaskaan ei ollut myöhästymisistä mitään puhunut, eikä taulullakaan sellaisesta merkkiä ollut. Lähtötiskillä kävi sitten ilmi, ettei Oulun koneen lähtöselvitystä ollut vielä avattu, eikä laukkuja voitu ottaa vastaan. Lisätietoa voisi kysellä infosta, sillä tiskillä ei ollut tarkempaa tietoa asiasta.

Ennen infon löytymistä, tuli vastaan saaren eteläpuolelta tulleesta Tjäreborgin bussista tuttuja, jotka tiesivät kertoa lennon olevan useita tunteja myöhässä. Tämä tieto oli informoitu Aurinkomatkojen ja Finnmatkojen asiakkaille jo edellisenä iltana, eikä Tjäreborgin opas ollut uskonut illalla tätä tietoa, vaikka siitä oli kysytty.

Samoilla busseilla tuli myös Turun koneisiin menijät ja he pääsivätkin matkaan ilmeisesti ajallaan. Siinä sitten odottelimme kentällä ja siinä vaiheessa kun kaikki Ouluun menijät ilmeisesti jo tiesivät koneen olevan myöhässä, kävi Tjäreborgin opas kertomassa koneen olevan myöhässä. Oppaan mukaan he eivät olleet tietoa saaneet, Aurinkomatkojen ja Finnmatkojen tapaan, mikä oli kyllä sikäli huono selitys, että olisihan heillä ollut illalla itsekin mahdollista asia tarkistaa. Toki joku olisi sitten joutunut tekemään ylimääräistä työtä ja järjestelemään eri kyydit Turkuun ja Ouluun menijöille. Mutta se asiakaspalvelu.

Lento oli lopulta kuusi tuntia myöhässä ja Aurinkomatkalaiset sekä Finnmatkalaiset saapuivatkin kentälle rauhassa nukutun yön jälkeen ja vasta sitten kun lähtöselvitys avattiin. Aurinkomatkojen ja Finnmatkojen tiedotus, sekä organisointikyky näytti siis pelaavan huomattavasti paremmin kuin Tjäreborgilla. Tosin huhujen mukaan homma oli mennyt sitten juuri päinvastoin kotimaan päässä lentoa odottaneilla.

Finnair hyvitti myöhästymisen tapansa mukaan kuuden euron palvelusetelillä lentokentän ravintoloihin, joten ainakin ennen lentoa sai syötyä vähän paremmin mitä itse koneessa. Koneeseen mentiin bussilla ja bussin täyttymistä ja lähtöä odotellessa kuulin jonkun kommentoivan miten vieressä nakeltiin matkalaukkuja kärrylle. Aika karua kohtelua toisten omaisuus näytti todellakin saavan, joten ei mikään ihme jos laukuissa ei mikään ehjänä pysykään.

Oulun päässä päätti tulli tarkistaa pistokokeena laukkumme, joten laukut purettiin ja pakattiin siinä sitten uudelleen. Kameran ja sen tarvikkeiden alkuperät kyseltiin, mutta riitti kun kertoi niiden olevan kotimaasta ostettuja, eikä kuitteja tarvinnut kotoa lähteä hakemaan. Myöskään mitään tullattavaa ei ollut, joten tarkastus oli varsin nopea ja asiallinen, jonka jälkeen päästiin ajelemaan kotia kohti. Ja säästyipähän lentokentäntien ainaiselta ruuhkalta.

Kahvihampaan kolotukseen


Syksyn espanjan opiskeluissa tuli vastaan espanjalaiset kahvit ja päätin sitten itsekin kokeilla Café cortadoa, mikä olikin tällä reissulla vakiokahvini.

- Café solo on pieni kupillinen espressoa
- Café cortado on espresso maidolla (con leche) tai kermalla (con crema)
- Café americano on laimennettu espresso
- Café aleman (aleman = saksa) on myös iso kuppi laihaa kahvia

Meillä oli aiemmin oma suodatinkahvipaketti matkassa ja edellisellä reissulla kokeilimme pikakahvia, mikä oli jopa huonompaa kuin kahviloiden laihat kahvit. Tällä kertaa jätimme kahvipaketit kokonaan kotiin ja päätimme pärjätä ihan vain kahviloiden tarjonnalla, mikä olikin hyvä päätös.

Vaikka Café solo tarkoittaa espressoa, niin riippuu ihan kahvilasta ja tarjoilijasta mitä sillä saat. Café solo ei siis ole sama kuin musta kahvi (café negro), mutta ehkä tarjoilijat olettavat suomalaisten haluavan aina laihaa kahvia. Suodatinkahvia (café de filtro) tilaamalla saa myös ison kupin laihaa kahvia, eli käytännössä ilmeisesti sama kuin Café americano tai aleman. Mikäli siis haluat espresson mustana, niin parasta lienee pyytää kuitenkin sitä espressoa. Maitokahvin tilaaminen on vähän helpompaa.

Muuta ruokailuun liittyvää huomiota


Kahvin lisäksi toinen hankalammin tilattava juoma espanjassa on myös hyvin tavalliselta kuulostava appelsiinituoremehu. Orange juicea tilatessa kysytään yleensä "Fanta or natural". Espanjaksi Zumo de naranja on appelsiinimehu, mutta on myös naranjada nimistä limukkaa. Appelsiinimehu on aina puristettua tuoremehua, eli natural/fresco tarkennuksella tarjotaan sitä vasta puristettua appelsiinimehua.

Mikäli sattuu syömään turistialueiden ulkopuolelle, niin englanninkielistä ruokalistaa pyydetään kysymyksellä ¿Tiene una carta en inglés? ja laskun saa kun pyytää La cuenta, por favor (tai sanoo vain "kwenta"). Englannin vastineet check tai bill (+ please kohteliaasti perään) eivät ole tuntuneet olevan kovin tuttuja edes aina turistikohteissa.

Kahvilat ja aamupalapaikat


+ uskaltaa suositella | o ajaa asiansa | - jättäisin väliin

+ Aamupalalla kävimme enimmäkseen Bambi-hotellin sisääntuloa vastapäätä olevassa Mendi nimisessä kahvilassa, Enrique kadulla. Kahvila on ilmeisesti pariskunnan ylläpitämä, koska paikalla olivat aina samat henkilöt ja tarjoilija kertoi kokkina toimivan vaimonsa osaavan paremmin englantia. Kahvilassa oli tarjolla perusaamiainen, mikä koostui paahdetusta lyhyestä patongista (kinkulla ja juustolla), pienestä appelsiinimehusta ja kahvista. Hintaa annoksella oli 2,50 ja sama isommalla mehulla 3,20. Leipiinkin löytyi vaihtoehtoja ja vaikka paikassa näytti riittävän aina asiakkaita, niin tarjoilija muisti aina mitä olimme edellisillä kerroilla ottaneet. Näin ollen aamiaisen kokoonpanon vaihtelu oli helppoa, vaikkei tarjoilija omien sanojensa mukaan englantia paljon osannutkaan. Kahvila avasi ovensa ensimmäisten joukossa yhdeksältä ja naapurikahvila avasi vasta kymmeneltä, joten siinä ei tullut käytyä. Ravintola Bambi näytti aamulla hiljaiselta, vaikka siinäkin piti aamupala mahdollisuus käsittääksemme olla. Näistä kolmesta eniten asiakkaita näytti riittävän Mendissä.

+ Avenida del Generalisimon varrelta löytyy Hiperdinoa vastapäätä ja hotelli Astorian alta menevän kävelykadun päästä Cosmopolita kahvila. Tämäkin paikka oli hyvin suosittu aamu yhdeksästä aina jonnekin yömyöhään asti, joten ei ollut aina sanottua, että istumapaikkoja oli vapaana kun kahvihammasta kolotti. Kahvi + patonki + appelsiinimehu maksoi yhdelle 5,00 euroa. Täällä kävimme sekä kerran aamiaisella, että muutaman kerran ihan vain kahvilla (1,00 eur/kuppi).

+ Edellisen Cosmopolitan viereisessä kulmassa on myös Cafe Royal kahvila. Tämä avaa vähän myöhemmin kuin Cosmopolita ja sulkeekin aiemmin. Paikka on tilavampi kuin Cosmopolita, mutta asiakkaita oli aina vähänlaisesti. Söimme täällä keskiviikkona jäätelön ja kahvit, jotka maksoivat yhdelle 5,00 euroa.

+ Quintana kadulla oli Inglesian aukion ja San Telmon kävelykadun välissä hyvä kahvila/konditoria, jossa tuli käytyä kaksikin kertaa, mutta kummallakaan kerralla ei tullut laitettua paikan nimeä ylös. Kahvi maksoi tuolla 1,10 eur, tuoremehu 2,50 eur ja viineri 1,50 eur. Palvelultaan huomattavasti parempi kuin San Telmon kävelykadun kahvila ja täälläkin pystyi valitsemaan haluamansa viinerin tai leivoksen tiskiltä.

+ Jossain Inglesian aukion ja San Telmon kävelykadun välissä oli myös toinen hyvä kahvila, jonka nimi oli muistaaksemme Ma Fade. Kahvi ja viineri yhdelle maksoivat 2,20. Myyjä ei puhunut englantia, mutta se ei ollut ongelma tilaamisen suhteen, sillä täälläkin haluamansa leivoksen tai viinerin pystyi näyttämään itse.

o Santa Cruzissa tuli piipahdettua El Corte Inglésin kahvilassa, jossa otimme hampurilaiset (á 5,70 eur) ja jälkiruoaksi jäätelöannokset (4,95 eur/2 palloa), sekä kahvit (á 1,30). Täälläkin piti pärjätä ilman englantia.

- San Telmon kävelykadun varrella olevasta Rancho Grande kahvilassa kävimme kahvilla ensimmäisenä iltana. Leivokset käytiin valitsemassa ensin tiskiltä, jonka jälkeen mentiin pöytään istumaan. Tarjoilija kävi sitten pöydässä hakemassa loput tilaukset ja toi leivokset pöytään, joista toinen oli väärä. Tiskin takana ei englantia osattu ja tarjoilijan asenne oli sen verran hapanta, ettemme toista kertaa edes tänne yrittäneet. Muistelimme palvelussa olleen jotain omituista kolme vuotta takaperinkin, mutta hyvin tuossa näyttää silti asiakkaita riittävän.

Lounas-, päivällis- ja illallispaikat


+ uskaltaa suositella | o nälkä lähtee | - jättäisin väliin

+ Keskiviikon lounaspaikaksi valitsimme Charcon aukiolta ainoan rauhallisen paikan, eli samalla ainoa jossa ei ollut päivällä sisäänheittäjää, vain ulosheittäjä kaupustelijoille. Kahvilan nimi on Café Columbus ja se sijaitsee Quintana kadun kulmassa. Listalta otimme kevyttä purtavaa, eli Club sandwich (6,75 eur), joku filepihvi (13,75 eur) ja alkuleivät (1,25 eur). Juomaksi appelsiinituoremehu (3,50 eur) ja 0,75l vesi (1,50 eur). Medium pihvi oli lähellä raakaa, mutta hyvää, kuten muukin ruoka ja palvelu.

+ Keskiviikon ja torstain illallisen söimme Inglesian aukion päässä, Cólogan kadulta löytyvässä La Herrería nimisessä ravintolassa. Inglesian aukion löytää helposti siellä olevan kirkon tornia seuraamalla. Keskiviikkona päivällä syödyn pihvin vuoksi ei jaksanut illalla syödä kuin jotain pientä ja listalta valikoituikin alkuleivät (á 1,10 eur), edulliset leikkeet (á 7,75 eur) ja perunat (2,10 eur/kahdelle). Juomaksi vesi (1,25 eur/0,5l) ja jälkkäriksi kahvi (1,30 eur/pannu). Edullisesta hinnasta huolimatta pihvit olivat niin hyvät, että seuraavana iltana oli pakko mennä syömään samaan paikkaan ihan kunnolla.

Torstaina otettiin alkuun leivät ja täytetty paprika, ruoaksi sisäfile ja tournedos, loppuun hedelmäsalaatti ja kahvit. Loppusumma oli jotain nelisenkymppiä, eli edullista, mutta parhaat pihvit vuosiin. Palvelu näytti toimivan myös suomeksi ja suomalaisia kävikin paljon, mutta englantia tarjoilijat mieluummin kuitenkin puhuivat. Teki kyllä kovasti mieli syödä loppuloma pelkästään La Herreríassa, sillä kunnon pihveistä ei ole vähään aikaan päässyt nauttimaan :)

+ Lauantaina kävimme lounaalla Avenida del Generalisimo kadulla olevassa Beatle rock nimisessä paikassa. Paikka käytti sisäänheittäjää, mikä on kyllä iso miinus, mutta hyvä ja edullinen ruoka kompensoi sitä tällä kertaa. Tarjoilija ei puhunut juurikaan englantia, vain espanjaa ja vaikka otimme kadulla olevasta päivän listasta yhden vaihtoehdon, niin tarjoilijan piti käydä vielä varmistamassa että laittaa varmasti oikean ruoan tilaukseen. Appelsiinimehua en espanjaksi muistanut ja englanniksi tilattuna pöytään tuli Fanta, mutta en alkanut sitä vaihtamaan, sillä naapuripöydässä oli tarjoilijalle hieman haasteellisempi tapaus. Otimme siis ranskalaiset ja porsaanleikkeen (á 4,50 eur), mikä olikin hyvää ja todella edullistakin.

o Maanantaina tuli syötyä pikainen lounas ihan vain mäkkärilä, samalla kun odottelimme junaa Loro Parqueen. Hintoja ei tullut ylös laitettua, mutta hinnat olivat samaa luokkaa kuin suomessakin. Quarter Pounder on espanjaksi Cuarto de Libra, eikä maussakaan pahasti eroja ole. Ainakaan Fanta ei ollut tiivisteestä hanaveteen tehtyä, mikä oli hyvä juttu. Paikka löytyy Reyes Católicos aukion viereltä, Las Vegas hotellin alakerrassa.

o Tiistain illallisen söimme Avenida del Generalisimo kadulla olevassa Pizzeria Napolissa, jossa olimme aiemmilla reissuilla käyneet lasten kanssa ainakin pariin kertaan syömässä. Silloin myös pihvit olivat hyviä, joten listalta otettiin valkosipulileivät (á 1,90 eur), pippuripihvi (11,90 eur), euron edullisempi pihvi ja 0,5l vesi (1,60 eur). Ruoka oli ihan ok ja näyttää olevan ainakin suomalaisten ja ruotsalaisten suosiossa. Jälkiruoaksi otimme vain kahvit (á 0,90 eur).

o Perjantaina kävimme illallisella El Torreillo nimisessä ravintolassa, joka oli Lomo ja Perez Zamora katujen kulmassa. Alkuun otimme leivät kahdelle (1,00 eur/hlö) ja niille valkosipulivoin (0,65 eur). Pihvit maksoivat kahdentoista euron paikkeilla, kastikkeesta riippuen, joten otimme sellaiset (12,50 ja 12,30 eur) ja juomaksi vesi (1,70 eur/0,75l). Joimme myös kahvit (1,30 eur/kuppi). Pihvit olivat muuten hyviä, mutta toisessa oli niin hirveästi jänteitä toisessa reunassa, ettei sitä saanut kokonaan syötyä. Vettä ei ilmeisesti kovin usein tilattu, sillä ison vesipullon metsästyksessä vierähti pieni tovi. Palvelu oli kuitenkin muuten hyvää.

- Maanantain illallinen syötiin Bambi hotellin sisäänkäynnin vierestä löytyvässä Bambi ravintolassa, Enrique kadulla. Kolme vuotta takaperin kävimme siinä kahdesti syömässä ja ruoka oli tuolloin hyvää. Ajattelin aloittaa loman hyvällä sisäfilepihvillä, mutta se oli loppunut keittiöstä ja tilalle tarjottiin entrecote pihviä. Otimme tarjoilijan suositteleman entrecoten (á 11,50) ja juomaksi veden (2,00 eur/0,75l), alkuleivät (1,20 eur) tulivat tilaamatta. Pihvi ei ollut sama entrecote, mikä listalla oli, vaan sen piti olla parempi ja olihan se myös hintavampi kuin listalla ollut. Pihvi oli sinänsä aivan ok purtavaa, mutta täysin mauton, joten syömässä emme tässä sen koommin sitten käyneetkään ja hiljaistahan siinä näytti muutenkin olevan, kun loppuviikon useamman kerran ohitse kuljettiin.

- Tiistain lounaan tai päivällisen söimme San Telmon kävelykadun päässä olevassa Pomodoro nimisessä ravintolassa. Listalta valitsimme alkuleivät (á 1,25 eur), porsaan ulkofileen (7,50 eur), kanarian potut (4,25 eur) ja viherpippuripihvin (15,90 eur), sekä juomaksi vettä (3,00 eur/1l). Pippuripihvi oli paistettu turhan kypsäksi, mutta lihassa itsessään ei ollut vikaa. Tämäkin paikka näyttää keräävän kuitenkin asiakkaita enemmän sijaintinsa kuin palvelunsa tai ruoan takia, eli sama havainto kuin kolme vuotta takaperin, hinta ja laatu eivät kohtaa.

- Charcon aukion lähellä Puerto Viejon alussa olevassa Cafeteria Rolónissa erehdyimme syömään perjantaina. Ruoka oli halpaa, muttei missään nimessä hyvää. Ranskalaiset (1,60 eur) menettelivät, joku leike kahdella pihvillä ja lisukkeilla (5,00 eur) oli jotain aivan ihmeellistä ja Sandwichin (2,90 eur) jäädessä lähes kokonaan syömättä. Appelsiinimehu (1,90 eur) ja Cola (1,20 eur).

- Lauantaina kävimme illallisella La Papaya nimisessä paikassa Lomo kadulla. Olimme aikaisen herätyksen vuoksi ajoissa liikkeellä ja saimmekin hyvin pöydän kauniiksi kehutulta sisäpihalta. Otimme alkuleivät (0,75 eur/hlö), leikkeen (8,95 eur) ja pihvin (12,95), sekä juomaksi vettä (1,35 eur/0,5l). Tarjoilija kuulosti lähinnä loukkaantuneelta kun pelkän veden kanssa halusimme syödä, eikä sitä sitten enempää saanutkaan kuin puolen litran vesi loppui. Emme viitsineet lähteä enää muualle kahville, joten joimme myös kahvit (1,35 eur/kuppi) ja otimme jälkiruoaksi kakun (4,75 eur) ja jätskin (3,50 eur). Pihvi oli aika hyvä, mutta leike oli täynnä jänteitä, jälkiruoat suoraan pakastimesta, eikä palvelukaan mitenkään hyvää, joten paikka vaikutti olevan turhasta kehuttu. Kahviksi tilasin tupla Cortadon ja sain Café con lechen. Lähtiessämme paikka oli kuitenkin jo lähes täysi, eli ravintola oli hyvin suosittu ja varsinkin suomalaisten keskuudessa. Lähes ummessa olevalla sisäpihalla ei toiminut ilmanvaihto lainkaan, joten viereiseen pöytään sattunut ketjupolttaja ei kyllä parantanut yhtään viihtyvyyttä.

Hotelli Astoria


Hotelli Astoria toimii hotelli Bambin yhteydessä ja niillä on yhteinen respa, sekä yhteinen sisäänkäynti Bambin puolelta.

Hotellin yleiset tilat ja itse huoneet vaikuttivat kaikin puolin siisteiltä. Siivous tehtiin päivittäin, pyyhkeet vaihdettiin joka toinen päivä ja petivaatteet vaihdettiin kerran viikon aikana. Vaatekaapista löytyi lisäpeitot ja vaatteiden säilytystilaa oli riittävästi kahden ihmisen tarpeisiin. Hengarit olivat sellaista mallia, etteivät lähteneet vahingossa kenenkään turistin matkaan, joten niitäkin oli riittävästi. Keittiökaappia emme käyttäneet ruoan laittoon, vaan söimme aina ulkona, mutta astioita näytti olevan riittävästi ja kahvinkeittokin olisi onnistunut. Keittiökaapissa oli mikro, keittolevyt ja jääkaappi (pakastelokerolla). Huoneesta löytyi myös televisio, puhelin, tallelokero (irrotettava välihylly) ja kattotuuletin. Parveke oli ranskalaistyyppinen ja kävelykadun suuntaan. Sängyt olivat turhan kovia, kuten lähes poikkeuksetta etelän reissuilla ovat olleet. Lämminvesivaraaja oli huoneistokohtainen ja sijaitsi ammeen päädyssä.

Arki-iltaisin hotelli oli erittäin rauhallinen, eikä kadulta tai muualtakaan kuulunut ylimääräisiä ääniä. Parina aamuna heräsi tosin kävelykadun puhdistukseen, mutta kello oli tuolloinkin jo lähelle yhdeksää, joten aikaero huomioiden oli jo aikakin heräillä. Lauantaina hotellilla oli joku musiikkiesitys, mistä riitti meteliä myöhäiseen iltaan asti. Lähellä oli myös jonkin sortin yökerho, josta kuului perjantai-lauantai ja lauantai-sunnuntai välisinä öinä bassojumputusta aamuyöhön asti ja se tuppasi hieman häiritsemään unia kahtena viimeisenä yönä. Kokonaisuutena Astoria oli kuitenkin kaupunkihotelliksi tai ylipäätään hotelliksi yllättävänkin hiljainen. Hotellin respat ja siivoojat olivat mukavan oloisia ja respasta sai aina hyvää palvelua ja he olivat valmiita myös selvittämään asioita, jos eivät heti vastausta tienneet.

Huoneiden oviin oli tavallinen avain ja oven sai takalukkoon, jonka myös siivoojat lähes poikkeuksetta muistivat laittaa takaisin. Avaimenperä oli iso ja nipussa oli vielä erillinen kortti, jolla sai sähköt huoneeseen, mutta myös pistorasioista katkesi sähköt kun kortin otti matkaan. Avaimet sai jättää aina päiväksi respaan, eikä sitä tarvinnut kiikuttaa mukana. Respan henkilökunta puhui joitain sanoja suomea ja ainakin osa osasi numerot ilmeisesti paremmin suomeksi kuin englanniksi. Parin päivän jälkeen he jo muistivat huoneen numeron, joten liekö Astorian puolella ollut sitten vähänlaisesti asukkaita. Iltaisin ohi mennessä huomasimme valot vain yhdessä toisessa huoneessa, mutta illallisaikaan saattoivat tietenkin suurin osa olla syömässä.

Astorian toisessa kerroksessa sijaitsi myös pieni aurinkoterassi, sekä uima-allas. Luonnollisesti myös suihku löytyi altaan viereltä. Myös ylempää löytyi terassi, mutta sen ovet olivat lukossa. Toisen kerroksen terassin läpi mentäessä pääsi Bambin puolelle, jonka katolta löytyi isompi terassi ja jonne aurinkokin pääsi paremmin paistamaan.

Sää


Koska sääennusteet lupailivat sateita lähes jokaiselle päivälle ja loppuviikolle ukkosmyrskyäkin, kulkivat sateenvarjot aina repussa mukana ja hyvät sateenvarjot tulikin ostettua, kun estivät sateet avaamattakin. Kunnon ukkosmyrsky olisi ollut mukava nähdä ja salamoiden kuvaaminenkin oli huomioitu kuvausvarusteissa, mutta yhtään salamaa, saati myrskyä ei sitten näkynytkään. Toki loppuviikosta tuuleskeli ajoittain vähän kovemmin ja yhtenä iltana satoi vettä, mutta myrskystä ne olivat aivan yhtä kaukana kuin Kanariansaaret talvesta.

Lämpötilat olivat aamulla jonnekin kymmeneen asti alle kahdenkymmenen, päivällä vähintään kaksikymmentä ja illalla taas alle kahdenkymmenen. Yhtenä aamuna oli sen verran vilpoisemman oloista, että takki tuli otettua matkaan aamupalalle ja samoin kahtena iltana oli takki matkassa. Päivät olivat lähinnä puolipilvisiä tai aurinko paistoi ohuen pilviharson takaa, eli oikein mukavat ilmat, ennusteista huolimatta. Ennusteissa olikin hieman hajontaa eri säätoimistojen sivuilla, mutta yksikään ei näemmä osunut oikeaan.

Ihmisten pukeutuminen vaihteli siinä missä kelikin, eli päivittäin tuli vastaan sekä toppatakissa, että t-paidassa ja shortseissa kulkevia ihmisiä. Keskimäärin kelit olivat lämpimämmät ja kuivemmat mitä suomen kesistä uskaltaa odottaa.

Yleistä


Lämmintä riitti meidän tarpeisiin, sillä mistään aurinkolomasta ei ollut kyse, vaan riitti ettei tarvinnut lumessa ja rännässä tarpoa viikkoon. Kotona riitti sitten lumitöitä ja sitä pakkastakin vähän enemmän kuin tarpeeksi.

Reissun miinuspuolia olivat perinteiset lentojen myöhästelyt ja ravintoloiden sisäänheittäjät, joita tuntui olevan Puerto de la Cruzissakin edellistä reissua enemmän. Tjäreborg ei myöskään antanut itsestään sellaista kuvaa, että sitä menisi kenellekään ainakaan ensimmäisen matkan valmismatkayhtiöksi suosittelemaan.

matkakertomuksiin

© Marko Kelhä