Gran Canaria / Puerto Rico 2007


Tämä oli Aurinkomatkojen kahden viikon matka Gran Canarialle ja hotellina oli Partner Puerto Azul, Puerto Ricossa. Reissun alussa päädyttiin siihen, ettei varata päiviä täyteen ohjelmaa, vaan katsotaan päivä kerrallaan mitä tehdään. Americaksen ja Plataniaksen reissujen tapaan aika kului pääosin kävelyetäisyydellä hotellilta, joten hotellin ongelmat hieman korostuivat. Mukana on myös hieman noita hintoja mitä kulkeminen takseilla ja busseilla maksoi.

13.12.2007 TO

Lennon oli määrä lähteä edellisenä iltana yhdeksän maissa, mutta heti kentälle päästyämme kuulimme lennon olevan 3,5 tuntia myöhässä. Koneeseen päästyämme tuli vielä lisäviivästys puuttuneen matkustajan vuoksi, joten matkaan päästiin selvästi aikataulusta myöhässä.

Lento sinänsä meni hyvin, mitä nyt venynyt aikataulu sai osan matkustajista päihtymään enemmän kuin oli tarpeen ja kokeilipa eräs matkustaja jopa tupakointia lentokoneessa, mistä lähtikin passi välittömästi lentoemon haltuun. Ilmailulaki kertoo rangaistukseksi lentoturvallisuuden vaarantamisesta sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Hotellilla oltiin sitten aamuyöllä ja yllätykseksi hotellin yörespa ei tiennyt mitään tulevasta ryhmästä, joten huoneista ei ollut alkuun mitään tietoa. Opas selvitteli hetken asiaa respan kanssa ja totesi sitten kaiken olevan ok ja jatkoi matkaansa. Annoimme kahden yksittäisen huoneiston varanneiden ottaa ensin huoneensa ja sitten piti olla meidän kolme huoneistoa. Huoneita ei kuitenkaan ollutkaan kuin kaksi ja vain toinen vastasi sitä mitä oli varattu, joten alku ei luvannut hyvää.

Soitto matkanjärjestäjän palvelunumeroon ei tuottanut tulosta, vaan jouduimme odottamaan aamulla hotellille tulevaa opasta. Kävimme ottamassa tunnin torkut huoneessa ja palasimme respaan, jossa olleella oppaalla ei ilmeisesti ollut aivan tarkkaa käsitystä siitä mistä oli kyse, joten asiaa selviteltiin taas respan kanssa. Respaan oli tosin henkilö vaihtunut ja nyt asia eteni siihen asti, että tiedettiin kuka hotellissa pystyisi asian järjestämään. Kyseisen pomon töihin tulosta ei tosin ollut mitään tietoa, mutta lupasivat soitella respasta kun asia olisi hoidossa.

Vähäinen uni kostautui kassakaapin oven kanssa ja sain sen jumiin, vaikka olin katsovinani koodin oikein. Soitto respaan toi nopeasti huoltomiehen paikalla, joka avasi kaapin yleisavaimella ja katsoi, että sain vaihdettua koodin. Huoltomiehen lähdettyä vaihdoin uuden koodin ja homma toimi sen jälkeen kuten pitikin. Kaappi oli vaatehuoneen sisällä ja varsin reilun kokoinen, sisältäen kaksi n. 30x30x30cm lokeroa.

Kassakaappisäätämisen jälkeen kävimme aamupalalla ja koska oli sadepäivä, niin sen jouti käyttämään univelan tasaamiseen ja biljardin peluuseen hotellilla. Biljardi maksoi lomakohteissa totuttuun tapaan euron peli, mutta pöytien toiminta oli hyvin takkuista ja loman loppuessa olikin useampi pöytä varustettu epäkunnossa-lapuilla.

Kolmannen huoneen saimme lopulta klo 18 aikaan, kun kävimme sitä respasta jälleen kysymässä. Huoneessa oli hieman homeongelmaa, mutta huoneen asukas tyytyi siihen, eikä halunnut pilata lomaansa respan kanssa jahkaamiseen. Olihan meillä nyt kuitenkin luvatut kolme huonetta, muiden lupausten lentäessä jossain vaiheessa romukoppaan. Hotelli varattiin samana päivänä kun matkat tulivat myyntiin, joten mistään viimehetken varauksesta ei ollut kyse. Ongelma johtui selvästi siitä, että hotelli oli ylibuukattu ja meille hyvissä ajoin varanneille piti keksiä jostain äkkiä huoneet.

Puolihoitoon kuului myös päivällinen, joten sen jälkeen siirryttiinkin jo yöunille. Yöunet häiriintyivät hieman yhden maissa yöllä, kun ulkoa kuului rakettien pauketta. Itse emme ilotulitusta jaksaneet lähteä seuraamaan, mutta saimme muilta hotellin asukkailta myöhemmin vahvistuksen, että kyse oli ilotulituksesta.

14.12.2007 PE

Aamupalan jälkeen kävelimme alas rantaan, jonne meni portaat hotellin sisääntulon kohdalta. Portaita laskettiin olevan yhteensä 646 askelmaa, jotka menivät pääosin suojassa auringonpaahteelta. Hotellin lähellä oli myös taksitolppa, eli alas pääsi kätevästi myös taksilla. Hotellissa itsessäänkin riitti portaita, jos niitä halusi käyttää, huoneemme sijaitsivat alimmassa kerroksessa ja sieltä respan tasolle tuli 174 askelmaa. Vaihtoehtoinen kulkutapa oli hissi, kahdella vaihdolla, eli nekin sijaitsivat useassa tasossa kuten huoneistotkin.

Portaat päätyivät alhaalla ostarin nurkalle, jonka anti olikin varsin nopeasti vilkaistu. Osa lomaseurueesta kävi kokeilemassa rannassa uimistakin, mutta totesivat rannan niin kiviseksi, että päättivät suunnata takaisin hotellin altaille. Muut jatkoimme kävellen rantatietä pitkin Amadoresin rannalle, josta palasimme sitten taksilla hotellille (2,40 eur).

Söimme puolenpäivän maissa allasbaarissa ja suppeasta valikoimasta valikoitui lopulta hampurilaiset, ranskalaisten ja salaatin kera. Mitään makuelämyksiä tästä ei saanut, mutta hoiti nälän siirtämisen myöhemmäksi. Juomissa maistui selvä vesijohtovesi, jonka juominen ei jokaisen vatsalle sovi ja päädyimme itsekin pysymään hotellilla jatkossa pelkässä pullovedessä tai limukassa ilman jäitä.

Piipahdimme vielä iltapäivästä mutkan alhaalla, Puerto Ricon ostarilla ja loppupäivä menikin sitten hotellilla pelejä pelaillen tai auringosta nauttien.

Illalla oli hotellin päivällisen vuoro ja sen jälkeen kävimme rinteen yläpuolella olevalla Europa ostarilla minigolffaamassa. Illalla jälleen tarjolla ilotulitusta, mutta sitä jaksoi seurata vain osa porukasta, muiden siirtyessä jo unten maille.

15.12.2007 LA

Aamupäivä kului hotellilla ja päivällä siirrettiin nälkää allasbaarissa, jonka jälkeen loppupäivä meni aurinkoa ottaen ja biljardia pelaten. Sen verran tuli liikuttua, että iltakävelyllä käytiin alhaalla Puerto Ricon rannalla ja satamassa. Rannalla kulkiessa korviin pisti suomalaisten suuri määrä, joten Puerto Ricon ostarin lähellä olevat hotellit olivat ilmeisesti aikalailla suositumpia suomalaisten keskuudessa kuin meidän valitsema hotelli. Puerto Azulissa ei kovin montaa suomalaista ollut, pääosa vieraista puhui keskenään Saksaa, Ruotsia, Norjaa tai Englantia.

16.12.2007 SU

Puolenpäivän aikaan kävimme nostamassa rahaa Puerto Ricon ostarin lähellä olevalta automaatilta ja ajoimme sitten taksilla takaisin hotellille. Muiden keskittyessä auringon ottoon ja uimiseen, otin kameran mukaan ja tein pienen kävelykierroksen Puerto Ricon rinteillä ja Amadoresin puolella, haukaten reissulla myös pientä välipalaa, jossain kahvilassa.

17.12.2007 MA

Maanantaina oli tarkoitus lähteä bussilla Las Palmasiin, mutta hotellin lomaopas-kirjan tiedot pysäkeistä olivat puutteelliset. Myöhemmin kyllä selvisi, että täälläkin ajat tarkoittavat linja-autoaseman aikoja, sitä ei vain missään kohtaa mainittu. Tämän lisäksi opas puhui hotellin edestä menevistä busseista, kun tarkoitti ilmeisesti solassa olevia hotelleja, joiden edessä tuo linja-autoasema hieman reilummalla toleranssilla toki oli.

Koska myös hotellin respan tiedot busseista ja niiden reiteistä (jopa ko. bussin olemassaolosta) poikkesivat aiemmasta, niin päätimme mennä taksilla ja tulla sitten bussilla takaisin (Las Palmasin bussiaseman sijainti oli tiedossa). Respa ei pystynyt tilaamaan tilataksia ja sellaisen bongaaminen lennosta olisi sen verran hankalaa, että lähdimme sitten Las Palmasiin pienemmällä porukalla.

Taksi ohitti matkalla bussin, jota respan mielestä ei edes ollut ja kun vielä loman loppupuolella selvisi, että tilataksienkin tilaus pitäisi puhelimella onnistua, niin jäi kyllä tältäkin osin ikävä kuva respan toiminnasta. Taksikyyti hotellilta Las Palmasiin maksoi 73 euroa ja koska taksi juuttui perillä ruuhkaan, niin jäimme pois hieman ennen Santa Catalinan puistoa ja tutustuimme kaupunkiin jalkaisin. Alkujaan pyysimme kyllä ajamaan vanhaan kaupunkiin, mutta taksikuski valitsi väärän sisääntulokaistan ja joutui näin ollen pyytämään reitin vaihtoa.

Takseista voisi mainita sellaisen piirteen, että ajavat Maspalomaksen takseja (eri kunta) hieman maltillisemmin maantiellä, mutta kaupungissa on aika sähäkkää menoa täälläkin. Jostain kumman syystä uusissakaan takseissa kuskit eivät käyttäneet ilmastointilaitetta (jollainen näytti olevan) hyväkseen, vaan ajelivat ikkunat auki. Ainostaan yksi taksikuski koko reissumme aikana osasi laittaa moottoritielle päästyämme ikkunat kiinni ja ilmastoinnin päälle. Ja moottoritiellähän vauhtia on sellaiset 120 km/h.

Catalinan puiston ympäristössä kiertelyn jälkeen siirryimme taksilla vanhan kaupungin puolelle. Vanhaan kaupunkiin tutustumisen jälkeen kävelimme Trianan läpi linja-autoasemalle, jossa odottikin sopivasti Inglesiin lähtevä bussi. Bussimatka Inglesiin teki 4,70 eurosa henkilöltä.

Inglesissä söimme Plaza ostarin Steak House Toro Grill nimisessä paikassa ja sisäfilepihvi olikin todella paksu, mehevä ja maukas, ehdottomasti parhaita mitä on tullut koskaan syötyä. Myös Pizzan ja vartaan valinneet kehuivat ruokaansa, joten tätä paikkaa uskaltaisi suositella yhdenkin kokeilun perusteella.

Syönnin jälkeen kävimme tutustumassa Yumbo ostariin, joka aiemmalla reissulla pyyhkäistiin nopeasti ohi. Yumbo on luultavasti lähin paikka Puerto Ricosta, josta uskaltaa elektroniikka ostoksia tehdä, sillä sieltä löytyi lähin Visanta liike. Tarjolla oleva merkkivalikoima ei kuitenkaan miellyttänyt, joten ostoksia ei tällä kertaa tehty.

Yumbon edestä hyppäsimme Puerto Ricon bussiin ja tämä matka teki 2,30 euroa nokkaa kohti. Puerto Ricossa kiertelimme myös hetken isommalla ostarilla, josta osa seurueesta ajoi hotellille taksilla, loppujen kuntoillessa portaita pitkin.

Hotellin iltaohjelmassa oli klo 22.00 käärmeshow, joka käytiin katsomassa. Shown loputtua kiellettiin omien kameroiden käyttö ja lapset saivat käydä kuvauttamassa itseään käärmeiden kanssa. Kuvat saisi lunastaa aamulla respasta korvausta vastaan. Iltashown jälkeen olikin sitten vielä oma pieni ohjelmanumero, kun hotellihuoneesta piti vikkeläjalkainen torakka saada listittyä.

18.12.2007 TI

Aamupalan jälkeen lähdimme Sioux Cityyn ja kun suoraa bussiyhteyttä Puerto Ricosta ei näyttänyt olevan, niin otimme menomatkalle taksin, jolle kertyi hintaa 32 euroa. Pääsymaksua ei tullut laitettua ylös, mutta taisi olla lapset 10 ja aikuiset 16 euroa. Totuttuun tapaan sisääntulijat kuvattiin (koko perhe ja lapset erikseen) ja kuvan sai lunastaa sitten korvausta vastaan (täällä á 7 euroa).

Sioux Citystä takaisin lähtiessämme sattui bussi Inglesiin juuri kohdalle ja kun satuimme olemaan vielä bussin ainoat matkustajat, niin kuski kysyi oliko toiveita mihin päin Inglesiä haluamme jäädä. Päätimme jäädä Yumbo ostoskeskuksen kohdalle, joten kuski ajeli suorinta reittiä sinne.

Ruokapaikaksi valitsimme ostarin toisessa kerroksessa sijaitsevan Toro Grillin ja vaikka nimi oli sama kuin edellisenä päivänä Plaza ostarilla, niin pihvi oli täällä aivan liian kuiva ja poltettu, vaikka mediumina tilattiin.

Pilvien pudottaessa sadepisaroita ja tuulen yltyessä, siirryimme bussipysäkille. Bussi tuli melko pian ja matkan aikana sade yltyi todella kovaksi. Puerto Ricon päässä hyppäsimme suoraan taksiin ja menimme sillä ylös hotellille. Taksikyyti maksoi tällä kertaa 2,50 eur.

Loppupäivä meni hotellilla ja kovan sateen vuoksi oli vettä tulla parvekkeelta sisällekin. Yläkerran parvekkeen vesi kun valui suoraan ovemme eteen ja parvekkeen lattia oli notkolla oven luota, joten tippuva vesi piti ohjata kauemmas ovesta. Tähän löytyi ratkaisu parvekkeen pöydästä, joten kosteudesta selvästi jo aiemmin kärsineitä huonekaluja ei tarvinnut uittaa vedessä ainakaan tällä kertaa.

Päivällisellä käydessämme huomasimme tarjolla olevan jouluaterian 25. pv. Hinta oli puoli/täysihoidolla 30 euroa/henkilö ja muille 45 euroa/henkilö. Ravintolan ruoka ei missään nimessä vastannut tuollaisia hintoja, joten päätimme jättää jouluaterian odottamaan suomeen paluuta.

Illalla soitettiin matkanjärjestäjältä vuokra-auto, joka luvattiin toimittaa hotellille aamuksi. Sadepäiviä oli luvattu kolme peräkkäin, joten osa porukasta halusi käyttää ne autoillen. Klo 22 oli luvassa kotkashow, mutta puolen tunnin odottelun jälkeen ja kun useampikin kävi asiaa kysymässä, ilmoitettiin esityksen olevan peruttu.

19.12.2007 KE

Auto saatiin aamulla ja vuokraajia oli näemmä kaksi samalle aamulle. Meidän matkalaisille sattui Seat Altea ja toiselle vuokraajalle Citroen C2, vaikka molemmat olivat valinneet edullisimman autoluokan. Seat oli hieman naarmuilla, mutta muuten kunnossa ja noilla teillä varsin hyvä auto ajella. Citroenin saaneelta kuulimme siinä olleen toisen kyljen täysin ruvella ja myös sivupeili oli käyttökelvoton. Mikäli auton ottaa ilman omavastuuta, ei kolhuilla ole väliä, mutta omavastuun kanssa vauriot olisi hyvä dokumentoida esim. kuvaamalla.

Osa porukasta lähti heti auton saatuaan kiertämään saarta, mutta saaren länsipuolelta oli kuitenkin tie sortuman vuoksi poikki, joten he palasivat hotellille ja lähtivät hieman myöhemmin kiertämään saarta toiseen suuntaan. Me loput lähdimme päivällä sateen tauottua Puerto Ricon ostarille ja söimme Mau-Mau nimisessä paikassa. Ruoka oli ihan ok, ei moittimista pihveissä, pizzassa tai spagetissakaan, vesi otettiin pullosta. Syönnin jälkeen menimme bussiasemalle, odottamaan Las Palmasiin menevää bussia ja valitsimme bussin, mikä matkallaan myös pienempiä kyliä.

Ajoimme bussilla Vecindarioon ja kyyti teki 3,50 euroa henkilöltä. Aikansa kyliä kierreltyämme saavuimme sitten Vecindarion kylään ja varmistimme vielä paikallisen oloiselta matkustajalta oikeaa pysäkkiä, jossa jäädä poissa. Ostarin pysäkki oli pari pysäkinväliä eteenpäin ja myös bussikuski kuulutti pysäkin kohdalla olevamme Vecindarion pysäkillä. Bussista noustessamme meille neuvottiin myös mihin suuntaan lähteä hakemaan Atlanticon ostaria, eli rantaa kohti. Rantaan päin piti kävellä muistaakseni kuusi korttelia, jonka jälkeen löytyi Atlanticon ostari.

Ostari oli suuri ja siellä oli paljon liikkeitä. Valikoima oli runsaan oloista ja liikkeissä joutui väliin jopa hakemaan myyjiä, että tultiin palvelemaan, eli kaukana turistikylien tyrkkyliikkeistä. Teimme lomaostoksia jonkun verran ja aloimme sitten suunnitella takaisinpäin lähtemistä, piipahtaen kuitenkin ensin Mäkkärillä jätskillä. Jätskitilaus ei meinannut ottaa heti onnistuakseen, sillä myyjä ei ilmeisesti osannut numeroita englanniksi tai sitten hänen sekoilunsa johtui vain siitä hirveästä kuumuudesta, mikä Mäkkärin sisällä oli.

Ostarilta lähdettyämme kävelimme ensin viereiselle bussipysäkille, mutta sen kautta ei näyttänyt menevän Puerto Ricon suuntaan bussia. Lähdimme kävelemään tulopysäkin suuntaan ja saavuimme erääseen risteykseen, jossa oli sattunut ilmeisesti juuri kolari ja poliisit olivat paikalla. Yritimme odotella, jos poliisi ehtisi liikenteen ohjaukselta neuvoa meitä, sillä liikenne oli hiljaista. Emme kuitenkaan halunneet rynnätä keskelle risteystä, joten yritimme huikata kävelytien puolelta meillä olevan asiaa.

Poliisi ei meitä huomannut, mutta risteyksen toisella puolella oleva jalankulkija huomasi ja tepasteli poliisien ja autojen välistä luoksemme. Päätimme sitten kysyä häneltä voisiko hän neuvoa meitä. Hän ymmärsi kysymyksen, mutta ei osannut neuvoa meitä siitä kohtaa, vaan pyysi tulemaan perässään risteyksen yli. Jälleen siitä huolettomasti poliisien ja autojen välistä. Risteyksen toisella puolella hän sai näytettyä suunnan ja laski kadut joiden yli mennä, jolloin olisimmekin luultavasti samalla kadulla kuin mille jäimme tullessa.

Kun tunnuimme olevan kadusta yhtä mieltä, niin hän osasi lisätä siihen vielä "one more" ja näytti vasempaan. Tällä lähinnä elekielellä saadun opastuksen avulla sitten suunnistimme takaisin pysäkille, jossa jäimme pois ja siitä yksi katu ylemmäs, josta löytyi pysäkki takaisinpäin. Paluumatka maksoi saman 3.50 kuin menokin.

Bussimatkan aikana tuli pimeyskin, mutta hotellille päästyämme lähdimme vielä päivällisen jälkeen kaveriksi tankkaamaan vuokra-autoa moottoritien lähellä olevalle Shellille ja samalla piipahdimme vielä uudemman kerran Atlanticon ostarilla. Hintatasoa Las Palmasiin ei tullut verrattua, mutta suomen tasoon löysi kyllä edullisempaakin tuotetta ja ainakin laatu näytti olevan asiallista. Las Palmas on ostospaikkana selvästi isompi ja siellä pitää jo tietää mitä ja mistä on hakemassa. Vecendarion ja Atlanticon ostarin valikoima on kohtuullisen hyvä, mutta Las Palmasin etu on kuitenkin se, että siellä myyjät puhuvat paremmin englantia.

Auton tankkausta ei Gran Canarialla ole tullut aiemmin tehtyä ja se olikin jälleen yksi kokemus lisää. Huoltamolle käytiin ensin kertomassa minkä verran polttoainetta haluaa ja sen jälkeen pystyi tankkaamaan. Koska emme tienneet paljonko tankkiin mahtuisi, pyysimme vain saada tankin täyteen. Tankkauksen jälkeen käytiin maksamassa se mitä autoon meni. Auto jätettiin parkkiin hotellin parkkipaikalle ja veimme avaimet sovitusti respaan. Auton nouto oli aamulla, mutta näytti olevan samassa parkissa vielä monta päivää, eli kovin suurta kysyntää vuokra-autoille ei ilmeisesti ollut.

Illalla olisi ollut papukaijashow, mutta ajankohta oli jälleen vasta kymmeneltä, joten emme jaksaneet lähteä sitä katsomaan. Nukkumatti kiinnosti päivän liikkumisen jälkeen enemmän.

20.12.2007 TO

Sääennusteen lupaamaa vesisadetta ei tullut, mutta sää oli puolipilvinen. Aamiaisen jälkeen kävimme kävelemässä Puerto Ricon ostarilla ja söimme ensimmäisessä paikassa, jossa ei tarvittu sisäänheittäjiä. Sellainen löytyi alakerrasta ja paikan nimi oli Miami Steak House ja ruoka oli hyvää.

Syönnin jälkeen kiertelimme hieman liikkeitä ja vastaan tuli mm. Sonyn etiketillä varustettuja "alkuperäisiä" 64 MB muistikortteja Playstation 2:een. Hinnoitteluesimerkkinä voisi ottaa Kingstonin muistikortin, jossa ei ollut hintaa näkyvissä ja kun sitä kysyi, niin myyjä kaivoi laskimen esille ja naputteli hinnaksi 214, jonka jälkeen teki muutaman laskuoperaation ja sai hinnaksi reilun viiskymppiä.

Päivän erikoistarjous oli tietenkin se tasan viisikymmentä ja se oli voimassa vain tämän hetken. Muistikortin teknisistä tiedoista myyjällä ei ollut mitään tietoa ja mikäli se olisi lähellekään se mitä oli olevinaan, niin hintaa olisi pitänyt olla tuplasti enemmän, joten tähänkään ei rahaa haaskattu. Pois lähtiessä sai haukut perään, vaikka sanoin palaavani ehkä asiaan joku toinen päivä.

Hotellilla totesimme, ettei Sonyn sivuille ole ilmaantunut yli 8 MB alkuperäiskortteja Pleikalle, kuten myös varmistettiin Kingstonin sivuilta, ettei tarjotun laista muistikorttia löytynyt Kingstonin valikoimista, joten se niistä "alkuperäisistä".

Loppuilta meni hotellilla biljardipöytiin rahoja tuhlaten ja klo 22 käytiin katsomassa taikurishow. Showta ei esitetty kahden viikon aikana toistamiseen ja jos olisi esitetty, niin osa tempuista olisi voinut paljastua, koska ne perustuivat pitkälti siihen, ettei yleisö tiennyt mitä odottaa. Jotain taikurin kokemuksesta kertoo kuitenkin se, että savukkeen leijutus tai linnun "tyhjästä taikominen" onnistuu parin metrin päässä olevan yleisön edessä. Lisäksi taikuri tuli lavalle kun lapset olivat pitäneet siinä tunnin diskoaan, eli isompia valmisteluja ei pystynyt tekemään.

21.12.2007 PE

Aamu valkeni aurinkoisena, joten päätimme mennä päiväksi Amadoresin rannalle. Rinnettä alas kävellen matka oli varsin lyhyt ja tietenkin alas kävellen kevytkin. Rannalla olleista aurinkotuoleista kerättiin tuolivuokraa 2,50 euroa/tuoli ja maksusta sai kuitin, jonka lisäksi maksettu tuoli merkattiin pyykkipojalla.

Maksut kerättiin noin kymmenen maissa ja pyykkipojat keräiltiin pois iltapäivästä kolmen aikaan. Kuumimman auringon alta tuli käytyä pois minigolfin parissa, jollainen löytyi rannan läheltä. Kenttä oli hyväkuntoinen ja siellä oli mukava pelata, kun pallo meni pääosin sinne mihin sen ajattelikin menevän. Hintaa yhdelle pelille tuli 4,50 euroa hengeltä ja lapsille taisi olla euron halvempikin.

Ranta itsessään oli kutakuinkin samanlainen kuin Puerto Ricon omakin ranta, erona lähinnä se, että rannalla oli useampi ravintola ja rihkamaliike. Uimareiden mielestä itse ranta ei ollut yhtään parempi, ehkä jopa huonompikin kuin toisella rannalla. Päätimme syödä iltapäivällä yhdessä näistä rannan ravintoloista, vaikka melko tyrkkyjä kaikki paikat olivatkin. Paikaksi valikoitui Anexo niminen paikka ja ruoka oli melko hyvääkin. Osa käveli hotellille, toisten tultua hieman myöhemmin taksilla.

Yhdessä huoneessamme oli torakka löytänyt tiensä kattolampun sisään, jossa se sitten pyörikin pois pääsyä hakien koko loppuloman ajan.

22.12.2007 LA

Pilvinen ja hieman kolea aamu selkeni aika pian ja aamupäivä kului hotellilla, muiden keskittyen jälleen auringonottoon. Päivällä käytiin testaamassa paikallisen Mäkkärin tarjonta ja huonoahan se oli. Loppupäiväksi palattiin hotellille ja vaikka päivä oli lähinnä puolipilvinen, riitti altaillakin auringonottajia. Myöhemmin iltapäivällä alkoikin sitten sadella vettä, jolloin allasaluekin tyhjeni. Yhden huoneemme avainkortit lakkasivat toimimasta illalla ja ne piti käydä vaihtamassa respassa uusiin.

23.12.2007 SU

Tämäkin päivä oli lähinnä puolipilvinen, mutta hyvin lämmin kuitenkin. Aamupäivä kulutettiin hotellilla, osa altaalla ja osa taas jotenkin muuten. Päivällä käytiin syömässä Puerto Ricon ostarilla ja paikaksi valittiin jälleen Miami, jossa kävimme pienemmällä porukalla aiemmin. Tällä kertaa ruoka ei ollut yhtä hyvää kuin aiemmin, mutta ihan ok. Syönnin jälkeen kierreltiin liikkeitä, sillä siestan aikaan oli paljon rauhallisempaa, kun liikkeiden sisäänheittäjät ja muut rihkaman tuputtajat pitivät siestaa.

Yläkerran ravintoloista näytti valtaosa olevan kiinni lähes aina ostarilla käydessämme, joten ne olivat ilmeisesti auki vain iltaisin. Tänään oli tosin erityisen hiljaista, sillä myös rihkamaliikkeistä osa näytti olevan kiinni ja mitä ilmeisemmin olivat sitä koko joulun ajan. Ostarilla törmäsimme myös siihen asti suurimpaan näkemäämme puutarhakuoriaiseen, noin kolmen sentin mittaiseen otukseen. Näitäkin harmittomampia mustia isoja kuoriaisia usein torakoiksi kutsutaan ja molempia tuli siis tälläkin reissulla nähtyä.

Netto-marketista haettiin kahvia viimeisille päiville, koska hotellista ei saanut kunnon kahvia. Kahvipaketilla oli hintaa 7,40e ja suodatinpapereilla 1,20e/40 kpl. Takseilla oli pyhätaksa, joten matka hotellille maksoi 3,05 euroa ja alaspäin 3,20e. Netto-market löytyy myös hotellin yläpuolella olevasta Europa ostoskeskuksesta ja vähänkin enemmän ostaessa voi tulla halvemmaksi kävellä yläostarille, tehdä ostokset Netosta ja ajaa taksilla takaisin, kuin että hakisi ostokset hotellin yhteydessä olevista marketeista.

Kello 22 oli Tribute of Robbie Williams show ja tietenkin tuollainen coveri sopi hyvin Puerto Ricon tyyliin. Jopa lomaopas-kirjassa varoitettiin Puerto Ricon tuotteiden aitoudesta. Shown jälkeen huoneeseen mentyämme yllätimme jälleen torakan, kun saimme valot päälle. Liekö hotellihuoneiden kunto (kosteusongelmat ilmeisiä) syynä vai se, että huoneistot olivat vuoren rinteellä ja joka oven lähellä oli joku puskan tapainen. Ulko-oven alla oli myös reilu rako, josta pimeällä eksynee helpostikin torakka tai toinenkin sisään.

24.12.2007 MA

Aamiaisen jälkeen kävimme Europa ostoskeskuksessa mutkan tuliaisten ostossa. Ruokapaikat näyttivät olevan pääosin kiinni, joten päätimme syödä päivällä hotellilla. Ruoka ei ollut sen parempi kuin muulloinkaan, mutta paljonhan ei tietenkään tarvi alas saada, että nälkä siirtyy tuonnemmaksi. Altaalla näytti olevan jonkinlainen muotinäytöskin ja koska sää alkoi mennä iltapäivästä pilvisempään suuntaan, niin tuli sitten käytyä iltapäiväkävelyllä rannalla.

Iltakymmeneltä oli tarjolla jälleen käärmeshow ja se päätettiin käydä vilkaisemassa. Ennen käärmeshown alkua tuli juteltua erään hotellin asukkaan kanssa ja hänen kertomansa perusteella alkoi omat vastoinkäymiset hotellin kanssa tuntua aika vähäisiltä, sillä huonomminkin asiat voisivat näemmä mennä.

Klo 23 kuului ulkoa taas rakettien pauketta silloin tällöin, mutta ammunta oli sen verran verkkaista puuhaa, ettei sitä jaksanut jäädä parvekkeelle katselemaan. Eräs hotellin vieras kehui pari päivää aiemmin, että joulun aikaan olisi komeakin ilotulitus, mutta sitä se ei ainakaan tänä jouluna ollut.

25.12.2007 TI

Aamu oli pilvinen ja tuuli kylmästi, mutta Puerto Ricon ranta näytti täyttyvän silti nopeasti. Liekö siellä sitten ollut vähemmän tuulista, kuin hotellillamme. Yhdessä huoneistamme oli törmätty yöllä jälleen torakkaan, joten hotelli alkoi vaikuttaa varsinaiselta torakkapesältä.

Joulupukki vieraili aamulla hotellin uima-altaalla ja kävi jakamassa joululahjoja pienemmille lapsille. Espanjassahan lahjat tuodaan vielä myöhemmin kolmen kamelin ja tietäjän voimin, mutta huomioivat kuitenkin toisenlaisetkin tavat. Päivä vietettiin hotellilla ja hoidimme siellä myös nälän siirtämisen myöhemmäksi. Päivällinen oli lyhennettynä ja aikaistettuna, koska ilta oli varattu jouluaterialle, joka siis päätettiin jättää väliin.

Tänä iltana oli papukaijashow ja poikkeuksellisesti jo klo 21 alkaen, joten päätimme mennä katsomaan sitä. Esityksen alusta meni reipas puolituntinen siihen, että kuvaaja kävi kiertämässä papukaijan kanssa kaikki katsomassa olleet ihmiset läpi ja kuvasi heidät papukaijan kanssa, eli huomattavasti huonompi idea kuin käärmeshown lopuksi tapahtuva rahastus.

Itsellämme on papukaijakuvia omiksi tarpeiksi ja lähtökin oli aamulla aikaisin, joten kieltäytyminenkin kuvasta näemmä onnistui ja samaan päätyivät muutamat muutkin, vedoten tosin ajan turhaan kulumiseen. Itse showta emme jaksaneet kuitenkaan katsoa loppuun, sillä temput olivat samat tutut, jotka on moneen kertaan nähty.

Hotellihuoneeseen palatessamme katsoin ensin hiiren juoksevan lattialla, mutta valot päälle saadessani huomasin 3-4 cm pitkän torakan keskellä makuuhuoneen lattiaa. Tämä torakka liikkui hieman vikkelämmin, eikä ihan ensimmäisellä yrityksellä halunnut kengän alle jäädä, mutta antautui lopulta kohtaloonsa. Yöksi päätettiin jättää sen verran valoa, ettei lattialla pitäisi isompaa liikettä viimeisenä yönä olla.

26.12.2007 KE

Lennon lähtöaika oli klo 11.15, joten lähtö hotellilta oli klo 8.15. Aamu tuntui kolealta ja kostealta, mutta alkoi lämmetä taas nopeasti auringon noustessa kahdeksan aikaan. Tällä reissulla viimeinen aamu taisikin olla ensimmäinen, jolloin heräsimme ennen auringon nousua. Koneemme oli tällä kertaa ajoissa, toisen Finnairin koneen sen sijaan myöhästellessä. Kentällä söimme Burger Kingissä ja teimme joitain viimehetken karkkiostoksia. Matka kotiinpäin sujui mukavasti ja joutuisan tuntuisesti.

Yhteenveto


Varmasta auringosta ei tähän aikaan vuodesta ollut paljonkaan tietoa, mutta kylmästä ei tarvinnut kuitenkaan kärsiä, sillä ainoastaan lähtöpäivän aamuna noteerattiin alle 20 asteen lämpötila. Auringon paistaessa oli paikoin turhankin tukalaa, joten joinain päivinä puhallellut tuuli oli ihan hyvästä.

Kaupungin tunnelma oli lähinnä Inglesiä tai Americasta, kertoohan siitä jotain Puerto Ricon 60 000 vuodepaikkaa, 4 000 paikallista asukasta kohti (oppaan kertoma tieto). Mielekkäitä kävelyreittejä ei tuntunut olevan.

Plussat ja miinukset hotellista (Partner Puerto Azul)


+ Osalla oli ihan mukavat sängyt, osalla ei niin hyvät.
+ Sadepäivien iloksi telkkarista löytyi useampikin englanninkielinen kanava, mutta kaukosäädin piti lunastaa respasta panttia vastaan (katsominen oli ilmaista).
+ Kevyt siivous ja roskisten tyhjennys muina päivinä paitsi joulupäivänä.
+ Petivaatteet ja pyyhkeet vaihdettiin useamman kerran viikossa.
+ Yleiset tilat siistit ja viihtyisät, näköalat mukavat.
+ Hotellilla runsaasti pelejä ja viihdettä lapsille (biljardi, tennis, minigolf, yms.), wlan-yhteys aulassa (ehkä myös altaalla).
+ Ohjattua toimintaa (leikkejä/pelejä) pitkin päivää lapsille ja vähän isommillekin.
+ Ohjaajat kävivät kyselemässä lapsia altaalta mukaan.

- Huoneiden saannissa ajallaan oli ongelmia ja vastaavia kokemuksia kuultiin myös muilta asukkailta.
- Huoneet kaipaisivat isompaakin remonttia, nyt huomiota laitettiin vain julkisiin tiloihin.
- Kahvinkeitin vain osassa huoneita.
- Vaatteiden säilytystilaa huonosti jos matkalaisia yli kaksi per huoneisto.
- Huonetoiveilla tai hyvissä ajoin varauksen tekemisellä ei ollut mitään virkaa tässä hotellissa.
- Torakoiden bongauksessa ennätys.
- Hotellin ruoka kehnoa ja yksipuolista, ei hintansa arvoista.
- Hotellikortti (huonekohtainen pahviläpyskä) piti olla aina mukana kun kävi syömässä. Kortin lisäksi tehtiin merkintä hotellin omaan listaan, eli ihmeellistä vainoharhaisuutta asiakkaita kohtaan, johon ei ole tullut muualla törmättyä.
- Kolmessa tasossa olevat hissit näyttivät aiheuttavan vanhemmille ihmisille ongelmia. Respa antoi kyllä selkeät ohjeet ja itse opimme liikkumaan hotellilla nopeasti.
- Hissien ovitunnistimet rikki, joten oven välissä ei passannut olla nappia painaessa.
- Hotellin iltaohjelma lapsille turhan myöhään (21-23) ja on tietenkin melkoinen kulttuurishokki järjestää lasten disko ja iltaohjelma tupakansavuisessa baarissa.
- Hotellin kivikäytäviltä kuului pienetkin äänet, joten hotellihuoneet olivat rauhattomia pitkälle yöhön, kun aina oli joku kolistelemassa tai muuten huutelemassa käytävillä.

Plussat ja miinukset muuten reissusta


+ Lämpötila 23-25 astetta päivittäin.
+ Kysyvä ei tieltä eksynyt, eli sikäli kun paikalliseen väestöön törmäsi, niin he kyllä neuvoivat jos pystyivät.
+ Vuokra-autoa ei tarvinut hakea mistään, vaan tuotiin ja haettiin hotellilta.
+ Loma käy aina lomasta (puitteista huolimatta) kun sen siltä kannalta ottaa.

- Finnair ei pettänyt odotuksia, eli oli jälleen myöhässä useamman tunnin, eikä henkilökuntakaan pisteitä kerännyt.
- Ensimmäinen päivä meni järjestellen asioita, jotka oli sovittu lähes vuotta aiemmin.
- Matkanjärjestäjän ja hotellin heikko palvelutaso.
- Sisäänheittäjät, rihkaman tyrkyttäjät, piraattituotteet ja muut perinteiset turistikohteiden riesat.

Ruokapaikat


Ruokapaikkoja löytyi lähinnä ostareiden ja hotellien yhteydestä. Hintataso oli sitä tavanomaista, eli halvimmat spagettiannokset muutaman euron, paremmat pihvit reilun kympin ja Pizzat yms. pikkupurtava vitosen molemmin puolin. Puerto Ricon ruokapaikoissa näytti jäät olevan pääasiassa vesijohtoveteen tehtyjä.

Puolihoito (18 eur/vrk) sisälsi aamiaisen ja päivällisen hotellilla, joten muualla käytiin syömässä satunnaisemmin. All Inclusive olisi ollut 30 eur/vrk, mutta jo nyt osa porukasta alkoi saada hotellin eväistä tarpeekseen.

Ostospaikat


Tuliaisia ja muuta pientä turistikrääsää saa kaikista Puerto Ricon ostareista. Inglesin puolella on vastaavia ostareita sitten huomattavasti useampi ja ainakin näin pikaisesti silmäillen hintataso näytti olevan hieman alhaisempi. Tosin näissä liikkeissähän se pyyntihinta ei ole aina myyntihinta.

Mikäli haluaa oikeita tuotteita, jolloin kyllä hintatasokin on lähellä suomen hintoja, niin kannattaa suunnata paikallisten liikkeisiin. Näitä löytyy mm. San Fernandosta, Vecindariosta ja Las Palmasista.

∙ San Fernando on pieni kylä Inglesin kupeessa, joten laajemman valikoiman saa kun ottaa bussin ja ajaa sillä Vecindarioon. Mikäli kuitenkin Inglesissä sattuu käymään, niin San Fernando on siinä kävelyetäisyydellä. Aiemmalla reissulla tuli huomioitua, ettei liikkeissä juuri englantia puhuttu, joten hiukan on hyvä paikallistakin kieltä hallita.

∙ Vecindarion kylä sijaitsee kolmisenkymmentä kilometriä Puerto Ricosta, Inglesin ohi lentokentän suuntaan. Las Palmasiin menevistä busseista pitää valita se, joka kiertelee lähikylät, bussikuski kyllä kertoo ja opastaa tarvittaessa. Vecindariossa on iso ostoskeskus nimeltä Atlantico, jossa liikkeet ovat avoinna myös siestan aikaan. Matkatoimiston oppaan mukaan itse Vecindarion pääkadun (3 km) varrella olevat liikkeet pitävät ovensa kiinni siestan aikaan, mutta joka paikassa Vecindariossa on kuitenkin kiinteät hinnat. Osassa liikkeitä ei löytynyt englannin taitajia, mutta tämä ei juuri hidastanut ostosten tekoa ja tuotteita sai kuitenkin katsella vapaasti.

matkakertomuksiin

© Marko Kelhä