MARKO KELHÄ

Matkakertomukset

Matkakertomukset olivat aikoinaan nettisivujeni luetuin osio, mutta somen myötä niiden kävijämäärät alkoivat laskea. 2013 jälkeen tuli sitten isompi tauko ulkomailla reissaamiseen.

Muutama vuosi takaperin oli elämäntilanne taas toinen ja suunnitelmiin tuli uusiin Kreikan saariin tutustuminen. Korona sotki lopulta useammatkin matkasuunnitelmat ja näin ollen päädyimme reissaamaan vain kotimaassa. Suomestakin löytyy paljon mukavia lomakohteita ja muun muassa hienoja mökkejä, joten karavaanareiksi emme yleisen trendin mukaisesti alkaneet, vaikka sekin välillä mielessä kävi.

Tukholmaan

Tukholman reissu on ollut mielessä pitkäänkin, sillä 80-luvulla tehdyn pidemmän reissun jälkeen kaupungissa on tullut pyörähdettyä lähinnä päiväristeilyillä ja niistäkin alkoi olla jo toistavuosikymmentä aikaa. Koska vaimolla on lisäksi siteitä alueelle, niin olikin oikeastaan vain ajan kysymys, milloin sinne päätyisimme.

Perusinfoa Tukholmasta

Tukholma on Ruotsin pääkaupunki ja sijaitsee Itämeren länsirannikolla. Asukkaita Tukholman kaupungissa on noin miljoona ja Suur-Tukholmassa noin 2,5 miljoonaa. Kyseessä on Pohjoismaiden suurin kaupunki ja kunta. Kaupungin väestötiheys on n. 5 000 asukasta maaneliökilometriä kohden (Helsinki n. 3 000 ja Oulu n. 72).

Kaupungin tittelin Tukholma sai jo 1200-luvulla. Tukholmassa sijaitsee myös kuninkaanlinna, mikä on maan hallitsijan virallinen residenssi, jossa kuningaspari edustaa maataan sekä työskentelee. Kuningasparin asunto on kuitenkin Drottningholmin linnassa Tukholman ulkopuolella.

Tukholma oli vielä 80-luvulla varsin suosittu lomakohde, mutta nykyään taitaa tuo eteläinen naapurimaa olla suositumpi risteilykohde - vaikkakin hieman toisenlaisen kulttuurin pariin.

Torstai 24. elokuuta - Autolla etelää kohti

Suomen vanhin kahvibaari, Kannus

Menomatkan ensimmäinen taukopaikka oli Kahvila-baari Kannuksessa, Keski-Pohjanmaalla. Kyseessä on tiettävästi Suomen vanhin kahvibaari, joka on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1952 lähtien. Itseä kiehtoi baarin retohenkisyys, joten olihan se käytävä katsastamassa.

En tiedä voiko siitä moittia, että kahvi oli sitä perushuoltamokahvia, eli pikkasen liian laihaa. Toisaalta, sitähän ne entisaikaan pitkälti olivat, vähän joka kahvilassa. Joka tapauksessa suosittelen käymään, kun ohitse ajaa ja jos on ohi päässyt tähän asti menemään.

Vehoniemen automuseo, Kangasala

Seuraava pysähdyspaikka oli Vehoniemen Automuseo, mikä on ollut itselleni vuosia vakituinen pysähdyspaikka, aina kun ohi on sattunut ajamaan. Museo on vanhoja autoja harrastaneen pariskunnan perustama vuonna 1983. Automuseon näyttelyn teemat vaihtelevat vuosittain ja kalustoa on perustajasuvun lisäksi myös muilta harrastajilta. Museoon ei ole toistaiseksi peritty pääsymaksua.

Kakkukahvien lisäksi kävimme katselemassa hieman maisemia Vehoniemen näkötornista ja vaikkei täältäkään maan parasta kahvia saa, niin tuon verran täytyy kuitenkin tukea näitä harvoja ilman pääsymaksua toimivia museoita.

Fifth Avenue, Hämeenlinna

Fifth Avenue on ruokaravintola Hämeenlinnan keskustassa ja tämä oli meille täysin uusi tuttavuus ruokapaikkana. Hämeenlinna ei omille työreissuille aivan vuosittain satu, joten tällainen paikka oli jäänyt aiemmin testaamatta. Ravintola on rakennettu vanhan pankin tiloihin ja sisustettu viiskytluvun tyyliin. Kattoon on muun muassa ripustettu hienoja autoja ja moottoripyöriä, ruokansa voi nauttia auton istuimilta ja moottoreiden koristamilla pöydillä.

Paikka mainostaa mureita kotimaisia sisäfilepihvejä, joten siihenhän piti tarttua. Ja täytyy sanoa, että oli pitkästä aikaa todella loistavat pihviannokset, sillä niistä ei ole etätöiden vuoksi tullut enää säännöllisesti Oululaisissakaan ravintoloissa nautittua. Myös espressokone löytyi, mikä takasi myös maistuvan jälkiruokalaten. Myös jätskiannos oli maistuvaa. Ehdottomasti suositeltava ruokapaikka, kun Hämeenlinnan suunnalla sattuu liikkumaan.

Päivän päätteeksi suuntasimme Espooseen, Sokos Hotelli Heymo 1 hotelliin. Hotelli valikoitui puhtaasti sillä perusteella, että se oli kävelymatkan päässä viikonlopun häävierailukohteesta.

Perjantai 25. elokuuta - Porvoon visiitti

Karhupuiston kahvila, Helsinki

Aamupalalla kävimme Karhupuiston kahvilassa, mikä sijaitsee yllättäen Karhupuiston reunalla. Kahvila oli siellä olevan kyltin mukaan Kallion vanhimpia kahviloita ja perustettu vuonna 2002. Kyseessä oli omistajan pyörittämä kahvila, eli ei mikään ketjupaikka, mikä on aina plussaa

Kahvit ja leivät eivät nyt erityisesti muista kahviloista poikenneet, mutta ei niissä mitään vikaakaan ollut. Mukavan näköinen retrokahvila, mikä olikin syy kahvilan valintaan. Aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa Porvooseen.

Vanha Porvoo

Vanha Porvoo on yksi Suomen kuvatuimmista kotimaan matkakohteista. Vanhasta Porvoosta löytyy idyllisiä värikkäitä puutaloja ja kapeita mukulakivikatuja, suklaapuoteja sekä muita pikkuputiikkeja. Porvoo on ollut sen verran syrjässä omilta kulkureiteiltä, ettei tänne ole aiemmin osunut, mutta nyt saatiin yhdisteltyjä menoja siten, että täälläkin ehti pistäytymään.

Vaikka keli oli varsin sateinen, niin ei visiitti turhaa ollut. Kuvattavaa löytyi ihan mukavasti ja ehkä täällä vielä joku kesä tulee käytyä, toivottavasti paremmalla säällä.

Lounaspaikaksi valikoitui Ravintola Fryysarinranta ja Kakkukahvilla käytiin 1983 perustetussa Kahvila Helmessä, mutta ei noista kummastakaan nyt suuremmasti muisteltavaa jäänyt.

Iltapäivän käytimme kyläilyyn ja illaksi päädyimme takas samalle hotellille, mistä olimme lähteneet.

Lauantai 26. elokuuta - Juhlapäivä

Gran Delicato, Helsinki

Lauantain aamupala käytiin nauttimassa Gran Delicato nimisessä kahvilassa, lähinnä taas netistä löytyneiden kuvien perusteella. Nettisivuja paikalle ei näytä löytyvän somen ulkopuolelta, mutta sijainti oli Albertinkadun ja Kalevankadun kulmassa.

Jälleen perustason leipää ja kahvia, ei mitään moittimista, mutta ei nyt erityisesti mieleen jäävääkään. Sisustus oli viihtyisä, kuten oli odotettua.

Loppupäivä menikin sitten hääjuhlissa.

Sunnuntai 27. elokuuta - Kohti Tukholmaa

Zetor, Helsinki

Lounaalla kävimme Zetorissa, mikä oli sopivan matkan päässä satamasta ja jälleen hieman persoonallisemmin sisustettu ruokapaikka. Ketjupaikoissa tuntuu olevan aina arpapeliä, mitä lautaselleen saa ja vaikka nekin voivat joskus tuoda positiivisen yllätyksen, niin tälläkään kertaa Zetor ei tätä tehnyt.

Zetorin miesten wc oli mennessä hieman ruuhkainen, sillä Japanilaisturistit (miehiä ja naisia) olivat ihmettelemässä ja valokuvaamassa seinätapetteja. Tulipa sitten itsekkin vessakuva otettua, ei kuitenkaan selfie, kuten nykymuotiin kuuluisi.

Seuraavaksi ajoimme auton sataman parkkiin ja lyhyen terminaalissa odottelun jälkeen pääsimmekin astumaan laivaan. Pysäköintipaikka oli ihan terminaalin vieressä ja maksu maksettiin etukäteen pankkikortilla, pysäköinnin hintaa ei tullut ylös laitettua.

Viking Line M/S Gabriella

Laivayhtiön valinta taisi tulla lopulta reittiaikataulujen pohjalta, mutta itse olen matkustanut aikoinaan vain Viking Linen laivoilla, joten muista yhtiöistä ei ole omakohtaista kokemusta.

M/S Gabriella ei ole mikään uusi laiva, se on laskettu vesille vuonna 1991 ja on kulkenut aiemmin eri yhtiöiden alla, nimillä M/S Frans Suell ja M/S Silja Scandinavia. Viking Linelle laiva siirtyi yrityskauppojen myötä 1996 ja Viking Linen värit se sai 1997. Vaikkei laiva alkujaan Viking Linelle valmistunutkaan, on se suunniteltu Viking Linelle tehtyjen M/S Amorellan ja M/S Isabellan pohjalta, joilla itsekin on tullut jonkun kerran aikoinaan matkusteltua. Onpa noilla Viking Lineillä tullut karillakin joskus käytyä, mutta sitä en muista oliko kyseinen laiva juuri M/S Viking Sally (joka Turusta Tukholmaan noina aikoina kulki) ja sai surullisen kuuluisaa julkisuutta myöhemmin M/S Estonia nimellä.

Laivalla päädyimme syömään Grilliravintolaan, mikä löytyi kannelta 8 ja nimi oli yksiselitteisesti Grill. Odotukset eivät olleet kovin suuret, mutta pippuripihvi- ja hampurilaisannokset olivat todella maukkaita ja takasi sen, ettei paluumatkan ruokapaikkaa tarvinut tämän kummemmin miettiä.

Maanantai 28. elokuuta - Saapuminen Tukholmaa

Laiva saapui aamulla tukholmaan ja kelit jatkuivat yhtä sumuisena ja sateisena. Olimme katselleet eri hotellivaihtoehtoja läheltä vanhaa kaupunkia, mutta kun Tumban suuntaan oltiin menossa samalla sukuloimaan, niin päädyimme myös ottamaan vastaan tarjotun majapaikan Tumbassa.

Ensimmäinen päivä meni sukulaisten vieraanvaraisuudesta nauttien, jotta seuraavan päivän jaksaisi käveleskellä pitkin Tukholman vanhan kaupungin katuja.

Tiistai 29. elokuuta - Tukholman visiitti

Tukholman vanhakaupunki

Gamla stan (vanhakaupunki), jonka virallinen nimi vuoteen 1980 asti oli Staden mellan broarna (siltojenvälinen kaupunki), on Tukholman vanhin kaupunginosa ja sijaitsee suurimmaksi osaksi Stadsholmenin saarella. Kaupunki on muodostunut 1200-luvulla rakennetun linnoituksen ympärille ja keskiajalla kaupunkia ympäröivät muurit.

Tulimme Tukholmaan aamulla yhdeksän jälkeen ja kiertelimme sen kujia, ilman isompaa suunnitelmaa, vaikka toki joitain nähtävyyksiä oli mielessä, kuten Mårten trotzigs gränd –katu. Kyseinen katu on vanhan kaupungin kapein katu ja se on erään Saksalaisen mukaan nimetty. Leveyttä kadulla on 90 cm ja kuten tuli huomattua, sen ohitse voi kävellä varsin helposti.

Lämpötila oli koko päivän yli 15 astetta ja korkeimmillaan hieman yli 20 astetta, eli ihan mukava lämpötila haahuiluun pitkin kaupunkia.

Ruokapaikat ja kahvilat

Vierailimme parissakin kahvilassa. Cafe Novassa, mikä löytyy osoitteesta Järntorget 82, sekä Cafe Valvetissa (kuitissa Cafe Gramunken), mikä löytyy osoitteesta Västerlånggatan 18. Viihtyisiä ja kivoja kahviloita, eikä tarjonnassakaan vikaa ollut.

Lounaan söimme Burgers N Fuel nimisessä paikassa, mikä löytyy osoitteesta Västerlånggatan 51. Listalta valitsimme kevyesti lohiannokset, jotka olivat ihan ok makuisia, tarjoamatta nyt mitään erityistä makunautintoa. Paikan valinta olikin lähinnä taas sen kivan miljöön vuoksi.

Päivällisen nautimmekin sitten Tumban puolella Pizzeria Lilla Tunassa, kävelymatkalla asemalta majapaikkaan.

Keskiviikko 30. elokuuta - Tumban nähtävyyksiä

World of Classics, Tumba

Tumbassa kun kerran oltiin, niin kävimme myös vilkaisemassa World of Classics nimistä automuseota. Kyseessä on ilmeisesti Ruotsin suurin jenkkiautoihin keskittyvä automuseo, jonka sisustaa koristaa 50-70 luvun bensapumput, jukeboksit, neonkyltit ja monet muut ajan henkeen sopivat rekvisiitat.

Pääsymaksu kahdelta oli vajaa kolmekymmentä euroa ja kyllähän tuolla vierailla kannattaa, jos sillä suunnalla sattuu liikkumaan.

Torstai 31. elokuuta - Tumba ja Mariefred

Hågelbyparken, Tumba

Torstaina kävimme käveleskelemässä Hågelbyparkenissa. Kyseessä on jonkinlainen kansanpuisto, johon oli ainakin tällä kertaa vapaa pääsy ja jossa näytettiin järjestettävän erilaisia tapahtumia ja aktiviteettejä ympäri vuoden. Vuosittaiset kävijämäärät ovat noin 200 000 kävijää ja paikka on auki päivittäin.

Varsin rauhallinen ja viihtyisän oloinen paikka. Lämpötila oli vajaan parinkympin ja ilma vähätuulinen, mutta ulkona kahvittelua häiritsi äkäiset ampiaiset, joista kyllä kahvilassa varoiteltiin, kun päätimme mennä ulos kahvittelemaan. Kahvilan vieressä oli myös kiva käsityömyymälä, mutta ikävä kyllä pankkikortti ei kelvannut maksuvälineeksi.

Mariefred

Mariefred on pieni, noin 7 000 asukkaan kaupunki Södermanlandin läänissä. Nimi juontuu kaupungin entisen karthusialaisluostarin, Mariefred Charterhousen, nimestä ja tarkoittaa "Marian rauhaa". Kaupungin aiempi nimi oli Gripsholm ja siellä sijaitseekin Gripsholmin linna.

Mariefred sijaitsee noin 50 kilometriä Tukholmasta länteen Mälaren-järven rannalla ja tänne emme olisi ilman sukulaisvierailua eksyneetkään. Täytyy sanoa, että kyseessä oli todella viihtyisä pieni kylä (vai kaupunki?), jossa kannattaa kyllä pistäytyä, jos ohitse ajelee.

Mikäli yllä olevan Porschen perässä oleva kolmio ihmetyttää, niin kannattaa tutustua sellaiseen termiin kuin EPA-traktori. Ruotsi on autoilumaana monilta osin parempi kuin Suomi, eikä mopoiluiässä tarvi tyytyä tylsiin mopoautoihin, vaan voi halutessaan ajaa vaikka Porschea.

Gripsholmin linna, Mariefred

Mariefred suurin nähtävyys lienee Gripsholmin linna, jonka vierestä löytyy lisäksi luonnonsuojelualue ja peurapuisto Gripsholms hjorthage. Linna on kuulunut Kustaa I Vaasasta lähtien Ruotsin kuningasperheeseen ja sitä käytettiin yhtenä heidän asunnoistaan 1800-luvulle asti. Nykyään linna toimii museona, mutta sitä pidetään edelleen kuninkaan käytössä olevana palatsina ja sellaisena se on osa Ruotsin kruununpalatseja.

Mariefredissä on myös rautatiemuseo, josta löytyy muun muassa kapearaiteisten (600 mm) matkustajavaunujen kokoelma. Wikipedia mainitsee myös kuuluisan saksalaisen kirjailijan haudan, mikäli sellainen jotakuta kiinnostaa.

Pidimme ruokatauon Blå katten nimisessä kahvilassa, minkä löytää Rådhustorget-nimisen parkkialueen vierestä, osoitteesta Storgatan 7-10. Kahvila tarjoaa kotitekoisia ja kevyitä ruokia, jotka olivat myös varsin maukkaita. Koska ilma oli varsin lämmin, noin 20 astetta, niin söimme ulkona olevalla alueella. Kahvilan nimen velvoittamana saimmekin sieltä seuraksemme yhden kissan.

Perjantai 1. syyskuuta - Paluu Suomeen

Perjantaina ei suurempaa ohjelmaa ollutkaan ja illalla hyppäsimme taas laivaan ja suuntana Helsinki. Laivalla oli "muotinäytös" ja jotenkin muistelen, että näitä oli myös 90-luvulla, jolloin tuli enempikin laivoilla reissattua. Tapahan tuokin on saada ihmisiä myymälöihin.

Laivalla

Lauantai 2. syyskuuta - Paluu Suomeen

Saavuimme Helsinkiin aamulla ja hyvin nukutun yön jälkeen oli tarkoitus ajella Ouluun, jälleen muutamin täsmäpysähdyksin.

Yllä olevassa kuvassa on ilmeisestikin edelleen se maamme ainoa sukellusvene. Rauhansopimuksista ja sotakorvauksista, sekä eri kansakuntien kuuliaisuudesta niitä kohtaan voisi kirjoittaa paljonkin, mutta niistäpä löytyy tietoa asiasta kiinnostuneille.

Fifth Avenue, Hämeenlinna

Lounaalle päädyimme Hämeenlinnaan Fifth Avenueen, sillä pitihän se varmistaa, ettei menomatkan ruoka ollut vain vahinko. Ja ei se ollut, hyvin maistuu myös toiseen suuntaan.

Monkey Island, Alavus

Menomatkalla kiinni ollut Monkey Island oli paluumatkalla avoinna, joten siellähän oli piipahdettava. Kyseessä on paikallinen kahvila ja kirppis, mistä löytyy monenlaista katseltavaa ja miksei ostettavaakin.

Seuraavaksi oli tarkoitus käydä katsastamassa Jari-Matti Latvalan Rallimuseo Tuurin puolella, mutta sepäs ei ollutkaan avoinna.

Keskisen kyläkauppa, Tuuri

Koska vieressä satuttiin olemaan, niin päätettiin käydä katsomassa toinen paikallinen nähtävyys, eli Keskisen kyläkauppa.

Kyläkaupassa oli kieltämättä valtavat valikoimat noin kyläkaupaksi, mutta ostoksia tuli tehtyä kuitenkin aika maltillisesti. Tarpeita olisi ollut esim. uuden autotallin varustuksen osalta, mutta hintataso ei ollut sen edullisempi kuin muuallakaan. Laajan valikoiman lisäksi myös prameaan ulkonäköön oli panostettu, mutta jos sille ei painoarvoa laita, niin eihän paikka Ylivieskan Kärkkäisestä juurikaan poikkea.

Autoja kaupasta ei sentään saanut ostettua, kauppias oli vain päättänyt varastoida ne jostain syystä kauppaansa.

Sen verran alkoi reissuväsymys kierrellessä tuntua, että kahvittelun jälkeen päätettiinkin kysäistä olisiko hotellissa tilaa parille yöpyjälle. Hotellissa sattuikin olemaan yksi vapaa huone, joten päätimme ottaa huoneen ja jättää lopun ajamisen seuraavaan päivään.

Hotelli OnnenTähti, Tuuri

Hotelli on perustettu vuonna 2005 ja huoneita on yhteensä 76 kappaletta, joista uusimmat ovat valmistuneet vuonna 2020. Meille sattunut huone oli 40 neliön Onni Superior ja täytyy sanoa, että vaikka epäilin aluksi mahtaako huone hintansa arvoinen olla, niin kyllähän se yllätti - positiivisesti.

Kaupan prameasta tyylistä olisi tietenkin pitänyt osata päätellä, ettei hotellikaan ihan mikä tahansa maaseudun pikkuhotelli ole, vaan varsin prameasti sisustettu. Uskoisin hotellihuoneemme kuuluneen noihin uudempiin, mutta siitäkin huolimatta täytyy arvostaa huoneen siisteyttä ja kuntoa.

Olen joitain kertoja osunut isojen hotelliketjujen uusiin huippuhotelleihin ja ihmetellyt esim. kylppärin laatoitusten huonoa laatua, tässä hotellissa ei ilmeisesti ole käytetty niitä ihan halvimpia työntekijöitä tai sitten työnjohto on ollut pikkasen tarkempi. En tiedä kuinka usein Tuurissa olisi tarpeen yöpyä, mutta ei hullumpi paikka, jos vähintään Superior tason huoneita ajattelee.

Keskisen ruokapaikoista tai kahviloista ei jäänyt mitään erityistä mieleen, johtuiko väsymyksestä vai oliko vain sitä perussettiä.

Sunnuntai 3. syyskuuta - Kotiin

Aamulla kävimme nauttimassa aamupalan, mikä oli hotellien perustasoa ja pienen kauppakierroksen jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti.